Mäntysirkkuli (Peucaea aestivalis) on pohjoisamerikkalainen varpuslintu, joka on nimetty amerikkalaisen luonnontutkijan John Bachmanin kunniaksi. Lajista tunnetaan kolme alalajia: P. a. aestivalis, P. a. bachmani ja P. a. illinoensis.
Linnun pituus on noin 12–15 cm ja paino keskimäärin 21 g. Sen höyhenpuku on ruskehtava ja punertavaviiruinen. Nokka on kartiomainen ja päälaki punaruskea. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Koiraan laulua kuvataan erääksi kauneimmista linnunlauluista.
Mäntysirkkulit elävät Yhdysvaltain kaakkoisosassa, pääasiassa Floridassa ja Meksikonlahden alueella. Se on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä elinympäristöjen tuhoutumisen seurauksena. Bongarit häiritsevät toisinaan lajin pesintää.
Mäntysirkkulit suosivat tiheää, nuorta, kulon jälkeen syntynyttä männyntaimikkoa, mutta pesivät myös varttuneissa tammi- ja mäntymetsissä. Niitä tavataan myös avomaalla.
Lajin ruokavalio koostuu siemenistä ja pienistä selkärangattomista.
Mäntysirkkulinaaras rakentaa pesän hyvään kätköön maahan. Pesä on rakennettu ruohonkorsista ja vuorattu karvoilla ja hienoilla kuiduilla. Munamäärä on 2–5, keskimäärin 3,9, ja haudonta-aika noin 1214– päivää. Vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 9–10 päivän ikäisinä, ovat aikuisen kokoisia 25 päivää vanhoina ja itsenäistyvät noin 35 päiväisinä. Lehmäturpiaali (Molothrus ater) loisii niiden pesiin.
