Vuorikotka (Aquila fasciatus) on laajalle levinnyt kotkalaji. Se sijoitettiin aiemmin pikkukotkiin, mutta molekyylitutkimusten perusteella se on siirretty kotkien sukuun.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Va
Vanhat eläimetLe
Leijailevat linnutLi
Liitävät eläimetLiitäminen on lentämistä käyttämättä omaa voimanlähdettä. Esimerkiksi liidokki voi lentää pitkiäkin matkoja.Lentolaitteen liitäessä t...
Vä
VäijytyspetoJa
Jahtaava petoeläinRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaLinnun pituus on 65–72 cm, siipien kärkiväli 150–180 cm ja paino 1,5–2,5 kg. Vuorikotka on keskikokoinen kotka, joka lennossa muistuttaa suurikokoista mehiläishaukkaa pitkine siipineen ja pyrstöineen sekä eteen työntyvine päineen. Vanhat linnut ovat usein hyvin vaaleita, vatsapuolelta kellertäviä ja selkäpuolelta harmaanruskeita. Etuselässä on usein valkea laikku. Sukupuolet ovat samanvärisiä, naaras on koirasta kookkaampi.
Vuorikotkia elää hyvin laajalla alueella Lounais-Euroopasta ja Luoteis-Afrikasta laikuittain aina Kiinan eteläosiin ja Indonesian kaakkoisosiin Sunda-saarille saakka. Sen populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu, eikä sitä ole tavattu Suomessa.
Vuorikotkien pesimäseutua ovat puoliautiomaat, savannit, harvapuustoiset rinteet ja ruohomaat 1 500 m:n korkeudelle, toisinaan korkeammallakin vuoristossa. Pesimäajan ulkopuolella se liikkuu myös kosteikoilla ja vesistöjen varsilla sekä muilla alavilla mailla. Se välttelee yleensä ihmisasutusta.
Vuorikotkat saalistavat valtaosin keskikokoisia nisäkkäitä ja lintuja, harvemmin liskoja. Tavallisimpia saaliseläimiä ovat jänikset, rotat, gerbiilit, punapyyt, lokit, kyyhkyt ja naakat.
Pari rakentaa massiivisen risupesän kallion ulkonemalle tai korkealle (10–40 m) puuhun, joskus rakennukseen. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja parilla on useita vaihtopesiä. Naaras munii tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa, joita pääasiassa naaras hautoo 37–40 päivää. Molemmat puolisot osallistuvat poikasten hoitoon, naaras aktiivisemmin. Pesästä selviää harvoin lentokykyiseksi enempää kuin yksi poikanen. Poikaset ovat lentokykyisiä 60–65 päivän ikäisinä ja emot ruokkivat niitä vielä ainakin kahdeksan viikon ajan.