Burmanpyton (Python bivittatus) on pytonkäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Se on voimakas, myrkytön kuristajakäärme. Sitä pidettiin aiemmin tiikeripytonin (Python molurus) alalajina.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ar
ArboreaalinenMa
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Vä
VäijytyspetoBr
BrumaatioEi
Ei-myrkyllinenYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaPi
PilkullinenIl
Ilkeät eläimetBurmanpytonin kuviointi koostuu ruskeista satulakuvioista keltaruskealla taustalla. Päässä sillä on vaaleanruskea nuolikuvio. Se on suurempi ja tummempi kuin tiikeripyton, ja sillä on huulten suomujen ja silmän välissä okulaarinen suomu, jollaista ei ole tiikeripytonilla.
Varmojen mittausten mukaan burmanpytonin pituus on täysikasvuisena 2,0–5,75 metriä, mutta kirjallisuudessa esiintyvien suurempien pituuksien perusteella on uskottavaa, että se voi kasvaa tätä suuremmaksi. Se on mahdollisesti yksi maailman kuudesta pisimmästä käärmelajista. Aasiassa se on toiseksi suurin käärmelaji verkkopytonin jälkeen.
Burmanpyton elää Intian niemimaan pohjoisosassa, Indokiinassa ja Kiinan eteläosissa sekä eristyneenä Jaavalla, Balilla ja Sulawesilla. Sulawesin populaatiota pidetään omana alalajinaan Python bivittatus progschai. Eristyneet saaripopulaatiot juontuvat jääkausien aikaisesta laajemmasta levinneisyydestä, kun merenpinta oli matalampi ja burmanpytonille mieluisat elinympäristöt yleisempiä. Burmanpytoneita on päässyt tahattomasti luontoon Floridan Evergladesissa, mahdollisesti hurrikaani Andrewin tuhojen yhteydessä, ja ne ovat suotuisan elinympäristön takia muodostaneet menestyvän vieraslajipopulaation. Vaikka käärmeitä on tapettu ja kantaa on vähennetty tuhansien yksilöiden verran, on populaatio jatkanut kasvuaan.
Burmanpytonin elinympäristöä ovat trooppiset kuivat metsät sekä joenvarsien ruohomaat ja metsät. Se viihtyy kosteammissa elinympäristöissä kuin tiikeripyton, mutta se puuttuu silti Malesian, Borneon ja Sumatran sademetsistä. Floridan Everglades muistuttaa sen luonnollista elinympäristöä Aasian ruohomailla.
Burmanpyton saalistaa vaanimalla, ja se tappaa uhrinsa kuristamalla. Saaliseläimet ovat lähinnä nisäkkäitä, joiden koko vaihtelee jyrsijöistä hirvieläimiin, ja joskus se syö myös lintuja. Sen tiedetään myös tappaneen ihmisiä.
Burmanpyton munii suuria 30–100 munan poikueita. Vastakuoriutuneiden poikasten pituus on 48–79 senttiä.
