Sinitaskurapu (Callinectes sapidus) on Atlantin valtameren länsireunalta kotoisin oleva taskurapulaji, joka kuuluu sinitaskurapujen Portunidae-heimoon. Se on kaupallisesti merkittävä erityisesti Yhdysvalloissa.
Kun mukaan lasketaan sivupiikit, sinitaskuravun selkäkilpi on pituuttaan yli kaksi kertaa leveämpi. Täysikasvuisen yksilön selkäkilpi on keskimäärin 18 senttimetriä leveä ja 9–10 senttimetriä pitkä ja painaa 450–900 grammaa; naaras on hieman koirasta pienempi. Rapu on selkäpuolelta harmaanvihreä, sinivihreä tai ruskeanvihreä ja vatsapuolelta ja raajojen tyvestä valkoinen. Selkäkilvessä ja raajoissa on tavallisesti myös muita värisävyjä. Kilven eturaunassa on keskiviivan molemmin puolin 11 sakaraa, joista 2 keskimmäistä ovat leveät ja tylppä- tai teräväkärkiset ja 9 laitimmaista kapeammat ja teräväkärkiset. Aivan reunimmainen sakara on kehittynyt suureksi piikiksi, joka osoittaa suoraan sivulle. Pyrstön päättökilpi on suikea ja leveyttään pitempi. Ravulla on tappisilmät, joilla se pystyy näkemään lähes kaikkiin suuntiin samalla kertaa.
Muiden kymmenjalkaisten tapaan sinitaskuravulla on viisi raajaparia, joista etummaiset ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi ja neljä takimmaista kävelyraajoiksi. Sakset ovat koirailla siniset ja sukukypsillä naarailla oranssit, ja niiden terissä on epätasainen hammaslaita ja varressa kolme piikkiä. Takimmaisten raajojen päät ovat kehittyneet uimiseen soveltuviksi litteiksi levyiksi. Rapu pystyy kasvattamaan itselleen uuden raajan menettämänsä tilalle kahden kuorenvaihdon kautta.
Sinitaskurapu on kotoisin Atlantin valtameren länsireunalta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu Nova Scotiasta pohjoisessa Pohjois-Argentiinaan etelässä ja käsittää myös Bermudan, Länsi-Intian saaret ja koko Karibianmeren. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjanmereen ja Ranskan lounaisrannikolle Koillis-Atlantille, Adrianmeren pohjoisosiin, Espanjan ja Italian etelärannikolle Välimeressä sekä Japanin lähivesiin.
Sinitaskurapu elää matalikoilla ja estuaareissa liejuisessa tai hiekkaisessa pohjassa aina 90 metrin syvyyteen asti. Yleensä se pysyttelee liejuun kaivautuneena tai merikasvien sekaan piiloutuneena väijymässä saalista.
Sinitaskuravulla on usein loisia, joista ei tavallisesti ole sille juuri haittaa. Tavallisimpia ulkoloisia ovat erilaiset siimajalkaiset, madot ja juotikkaat ja sisäloisia siirat ja pienet madot. Sitä saalistavat aaltorummuttajat, haikarat, merikilpikonnat ja ihminen. Sen olemassaoloa uhkaavat myös merien hapenpuute ja saastuminen.
Sinitaskurapu ei ole valikoiva ravinnon suhteen: se syö paitsi ostereita, simpukoita ja muita pohjaeläimiä myös kaloja ja kasveja sekä haaskoja ja muuta eloperäistä ainesta.
Sinitaskurapu saavuttaa sukukypsyyden 12–18 kuukauden iässä. Sen kutuaika kestää joulukuusta lokakuuhun ja huipentuu kevään ja kesän aikana. Koiras kutee useita kertoja elämänsä aikana mutta naaras vain kerran. Parittelu tapahtuu pian naaraan viimeisen kuorenvaihdoksen jälkeen, minkä jälkeen koiras suojelee naarasta, kunnes tämän suojakuori on kovettunut.
Naaras säilyttää koiraan sukusoluja kehossaan 2–9 kuukautta, minkä jälkeen se laskee kerralla jopa kaksi miljoonaa munaa ja hedelmöittää ne koiraan sukusoluilla. Hedelmöitämisen jälkeen naaras siirtää munat vatsassaan sijaitseviin pieniin karvoihin ja kantaa niitä kaksi viikkoa, kunnes niistä kuoriutuu toukkia.
Toukista kehittyy aikuisia kahdeksan muodonvaihdoksen ja kahden kuukauden kuluttua. Ainoastaan yhdestä tai kahdesta naaraan laskemasta munasta kehittyy lopulta täysikasvuinen taskurapu, joka voi elää enimmillään kolmevuotiaaksi.
