Fasaani (Phasianus colchicus) on suurehko ja värikäs, alkuperältään aasialainen peltokanalintu, jota on istutettu moniin maihin riistalajiksi. Se on kestävä ja sopeutuva, ja siksi sitä on levitetty lähes ympäri maapallon, myös Suomeen. Fasaani viihtyy hyvin asutusten lähistöllä.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ma
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetZo
ZoochoryRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ov
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Po
PolygynySo
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluEi
Ei siirtolainenC
alkaaFasaanikoiraan vartalo on tiilenpunainen tai kuparinruskea ja vihreäpilkkuinen. Pyrstö on pitkä, poikkiraitainen ja kärkeä kohti suippeneva. Pää on vihreän, siniharmaan ja punaisen kuvioima ja metallinkiiltoinen. Suhteellisen pienen pään takaosassa on pienet tupsut. Kaulan ympäri kulkee yleensä vaalea rengas, jonka muoto vaihtelee yksilöittäin, ja joka saattaa toisilta yksilöiltä puuttua kokonaan. Naaras on paljon huomaamattomampi ja muistuttaa harmaanruskeankirjavassa höyhenpuvussaan muiden kanalintujen naaraita, mutta eroaa niistä pitkän ja kapean pyrstönsä avulla. Fasaanikoiras on pyrstö mukaan luettuna 70–90 cm ja naaras 53–70 cm pitkä. Koiraan pisimmät pyrstösulat voivat olla jopa puolen metrin mittaisia. Vartalon osuus on 35–45 cm. Fasaanin siivenpituus on 21–25 cm ja siipien kärkiväli on 70–90 cm. Koiras painaa yleensä 1,0–1,3, joskus jopa 1,7 kg ja naaras 0,7–1,2 kg.
Fasaanit ovat kotoisin Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Lajin alkuperäisintä esiintymisaluetta on ollut Keski-Aasiassa Etelä-Kiinan, Amurin ja Mustanmeren lounaisrannikon välinen, kutakuinkin kolmion muotoinen alue. Mahdollisesti myös Balkanin niemimaalla on ollut luontainen fasaanikanta.
Lajin tyypillistä elinympäristöä on aukea kulttuurimaisema, kuten viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Sitä tavataan myös rantaniityillä, ruovikoiden laidoilla, metsänreunoissa ja joskus sekametsissäkin. Talvisin se viihtyy lintulautojen ja muiden ruokintapaikkojen läheisyydessä. Fasaani viettää koko vuoden samoilla alueilla, mutta saattaa joskus vaeltaa. Naaras tekee pesän usein avoimeen metsämaastoon.Fasaanit voivat elää myös vilkkaassa pihaympäristössä ja kaupungeissa. Tällaisilla alueilla elävät yksilöt voivat tottua ihmiseen ja olla melko pelottomia. Fasaania esiintyy harvoin todella kuivilla alueilla.
Koiraan keväinen soidinhuuto on voimakas, kaksitavuinen kiekaisu köök-kök tai ghöö-gö, jonka se kajauttaa mielellään muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. Se saattaa myös räpytellä siipiään voimakkaasti rintaa vasten huudon yhteydessä. Fasaanit pitävät usein vaimeaa, metallista kotkotusta. Säikähtäessään fasaani saattaa päästää lyhyen, korkean kiekaisun. Koiras kotkottaa kovaäänisesti lentäessään. Naaras on yleensä varsin hiljainen, mutta kutsuu poikasiaan lyhyellä, hieman kurnuttavalla äänellä.
Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu enimmäkseen kävellen. Vaaran uhatessa se pyrähtää pakolentoon, mutta laskeutuu pian kasvillisuuden sekaan ja jatkaa matkaa juosten. Lento on nopeaa, ja siinä lintu vuoroin liitää ja vuoroin räpyttelee tiuhaan tahtiin siipiään. Useimmista muista kanalinnuista poiketen fasaani ei nuku maassa tai lumikiepissä, vaan puunoksalla, tavallisimmin kuusessa. Se kuitenkin ruokailee aina maassa.
Fasaani on sopeutunut Keski-Aasian mannerilmaston kylmiin talviin ja kuumiin, kuiviin kesiin. Eurooppalaistenkin fasaanien elämänrytmi hidastuu talvisin. Ne liikkuvat silloin vain aamulla ja uudestaan vähän ennen hämärän tuloa, ja muun ajan vain istuvat paikoillaan eräänlaisessa hypotermiaa muistuttavassa tilassa. Tällöin niiden ruumiinlämpö ja energiantarve laskevat. Tällainen ”horros” voi kestää miltei kaksi vuorokautta yhtäjaksoisesti, ja sinä aikana eläin ei reagoi juuri mihinkään. Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että hyväkuntoinen fasaani selviää jopa 40 vuorokautta ilman ruokaa. Pakkasenkestostaan huolimatta fasaanit kärsivät Pohjois-Euroopan talvista, koska siellä on Aasiasta poiketen paljon lunta, joka haittaa ravinnon etsimistä.
Fasaani käyttää monipuolista ravintoa, kuten viljaa (varsinkin vehnää), siemeniä, marjoja, kukintoja, versoja, lehtiä, sieniä, hyönteisiä ja matoja. Suomen oloissa talvella tärkeintä ravintoa ovat ruokintapaikkojen antimet. Jos fasaaneja on tietyllä alueella runsaasti, ne saattavat haitata viljanviljelyä.
Fasaanikukko kerää keväällä ympärilleen haaremin, jossa on useita, tavallisimmin 2–5, naarasta. Koiras puolustaa haaremiaan petoeläimiltä ja muita koiraita vastaan. Koiraiden väliset tappelut voivat olla ankariakin, mutta yleensä linnut pyrkivät välttämään yhteenottoa esimerkiksi rituaalimaisilla liikkeillä ja eleillä. Kaikki kukot eivät onnistu saamaan naarasta, vaan naaraat itse valitsevat mielestään parhaan kukon, kuten useilla muillakin kanalinnuilla. Toisinaan kukko voi innostua parittelemaan vielä keskikesällälähde?. Fasaanin munapesä on vain maassa oleva painauma, joka tehdään heinikkoon tai muun kasvillisuuden kätköön. Munia on yleensä kymmenkunta, joskus jopa 20, ja ne ovat väriltään yksivärisen vihertävän- tai tummanruskeita. Naaras munii huhtikuun lopun ja kesäkuun välisenä aikana, ja hautoo 3–4 viikkoa eli 23–28 vuorokautta. Poikaset kulkevat emon perässä noin 70–80 vuorokautta kuoriutumisen jälkeen, mutta aikuistuvat nopeasti: jo 15 viikon ikäisinä ne muistuttavat täysin aikuisia. Emo lakkaa huolehtimasta poikasista, kun ne ovat noin 3,5 kuukauden ikäisiä. Fasaanit ovat kuitenkin varsinaisesti aikuisia vasta noin puolivuotiaina.
Jos kesäkuun alussa, jolloin suurin osa poikueista kuoriutuu ja poikaset ovat pieniä, on kylmiä ja sateisia ilmoja, saattavat useimmat poikaset menehtyä kylmyyteen. Vain viisi prosenttia fasaaneista selviytyy kolmevuotiaiksi asti. Suomen vanhin rengastettu fasaani on ollut 9 vuotta, 8 kuukautta ja 24 päivää vanha. Maailman vanhin fasaani eli vankeudessa 27-vuotiaaksi.
