Kuubankrokotiili (Crocodylus rhombifer) on äärimmäisen uhanalainen, vain Kuubassa elävä krokotiili.
Kuubankrokotiili on yleensä 2–2,5 metrin pituinen, mutta joskus jopa 3,5-metrinen. Se on varsin vankkarakenteinen. Sillä on lihaksikas niska, jonka avulla se pystyy pitämään päätään selkää korkeammalla. Selässä on kuusi peräkkäisten kilpien muodostamaa pitkittäisriviä, jotka alkavat kuudesta paksusta ja suuresta niskakilvestä. Jalat ovat sarveiskilpien peittämät ja hyvin vahvat. Vahvojen raajojen ansiosta se pystyy kävelemään pidempiä matkoja kuin muut krokotiililajit. Muista krokotiililajeista poiketen kuubankrokotiili pitää myös maalla levätessään takaraajojaan koukistettuina, mutta eturaajansa ojennettuina. Silmät ovat erittäin tummat, joten tummanruskea silmäterä ei erotu kunnolla. Hampaat, joita on 66–67, ovat vahvat ja uurteenomaiset. Väritys on keltaisen ja mustan sekoitusta. Kuubankrokotiilin kaltaisen eläimen fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta noin 4 miljoonan vuoden takaa.
Kuubankrokotiilia tavataan enää vain Kuubassa Zapatan soilla ja Pinos-saarella. Laji on elänyt myös Cayman- ja Bahamasaarilla, mutta niiltä laji on jo hävinnyt. Kuubankrokotiili viihtyy parhaiten makeavetisillä soilla ja muilla kosteikkoalueilla, mutta sietää myös suolaista vettä. Kanta on Zapatassa nykyään 3 000–6 000 yksilöä, ja laji on rauhoitettu.
Kuubankrokotiili on kotonaan niin maalla kuin vedessäkin. Se on vahva uimari ja etenee hyvin maallakin. Krokotiilit ovat kuitenkin aina yön jäljiltä kohmeisia, joten ne paistattelevat auringossa tai lilluvat lämpimässä vedessä, kunnes niiden ruumiinlämpötila kohoaa tarpeeksi korkealle. Kuubankrokotiilit liikkuvat aktiivisesti vain lisääntymisaikana tai ruokaa etsimässä. Kuubankrokotiilit ovat aikuisina ärhäköitä ja tappelevat usein myös muidenkin krokotiililajien kanssa.
Kuubankrokotiili syö nilviäisiä, äyriäisiä, kilpikonnia, lintuja, hutioita, kaloja ja joskus myös koiria ja villisikoja. Ne pystyvät kurkottamaan saalista jopa puiden oksilta, pyrstön avulla pomppaamalla.
Koiras päästää kurkkuääniä ja kuuluvia, voimakkaita uloshengityksiä. Kun kuubankrokotiilit ovat valmiita paritteluun, ne hierovat silmän takaosasta niskaan päin ulottuvaa luun kohoutumana muodostunutta harjannetta toistensa kurkkuun. Kun naaras on hedelmöittynyt, se kaivaa pesäkuopan rantahiekkaan ja munii sinne 30–40 munaa, jotka se peittää muninnan jälkeen. Kun poikaset kuoriutuvat, ne ääntelevät, jotta emo tulisi auttamaan ne pois pesästä. Emo kantaa ne pesästä veteen. Poikaset tulevat sukukypsiksi, kun ne ovat kaksimetrisiä.
