Marsu

Jakelu

Maantiede

Marsut ovat laumaeläimiä ja niitä pitäisi olla aina vähintään kaksi. Lajitovereiden seuraa vailla elävä lemmikkimarsu voi kesyyntyä huomattavasti ja tulla "sylimarsuksi", mutta ihmisseura ei täytä marsun sosiaalisuuden tarvetta lajitovereiden tavoin.

Marsu-urokset eivät aina tule keskenään toimeen ja saattavat tapella. Joskus myös uroksen käyttö siitoksessa voi vaikuttaa sen käyttäytymiseen muiden urosten kanssa. Poikkeuksia aina on ja aikuisinakin toisilleen tutustutetut urokset voivat tulla todella hyvin toimeen keskenään varsinkin jos naaraita ei ole samassa taloudessa. Poikasina samaan ryhmään pannut urokset tulevat kuitenkin useimmiten toimeen keskenään, eivätkä aikuisinakaan tutustuneet urokset aina tappele keskenään. Myös yksilöiden välillä on eroa, ja jotkin yksilöt eivät koskaan tule kovin läheisiksi toisilleen vaikka olisivat olleet samassa laumassa poikasesta asti. Lemmikkimarsuja pidettäessä ihmisen vastuulla on yhdistää häkkitovereiksi ja laumoiksi sellaisia marsuja, jotka eivät tappele keskenään. Urokset useimmiten ottavat yhteen kerran kunnolla ja kun johtajuus on selvä, jää riita siihen. Naaraat puolestaan voivat nahistella jatkuvasti ja jopa kiusata toisiaan jatkuvasti tökkimällä ja työntämällä pois juomapullolta tai ruokakupilta. Häkissä tulisi olla tarpeeksi tilaa, että marsut voivat helposti kiertää toisensa halutessaan. Varsinkin kahta urosta asutettaessa tilaa tulee olla mielellään kahdella marsulla 120x60cm. Jos uros ja naaras laitetaan samaan häkkiin, uroksen tulee olla kastroitu. Muuten naaras voi joutua jatkuvasti tiineeksi, mikä rasittaa sitä ja lyhentää sen elinikää. Kastroiminen voi myös lieventää uroksen tappeluhalukkuutta muiden urosten seurassa ja vähentää näin eläinten stressiä.

Tottumukset ja elämäntyyli

Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti. Niillä on laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.

Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossa. Ne oppivat nopeasti yhdistämään esimerkiksi jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan ja päästelevät kovaäänisiä "uii"-huutoja kuullessaan ruokaan viittaavia ääniä. Hätääntynyt alistuva marsu ääntelee dominoivan yksilön lähelle jouduttuaan nopeasti toistaen "kui ui ui".

Kovaääninen vinkaisu tai kiljahdus on varoitusääni, jolla marsu protestoi esimerkiksi puremaa tai kovakouraista käsittelyä. Aggressiivinen marsu voi myös kiljahtaa vastustajalleen. Lyhyt "kkurr"-ääni kielii tyytymättömyydestä tai jännittyneestä huolestuneisuudesta esimerkiksi kovakouraisessa käsittelyssä tai tappelutilanteen uhatessa. Ne voivat myös komennella toista marsua äännellessään näin. Hampaiden nopealla naksutuksella marsu uhkailee. Se voi myös naksutella hampaitaan ollessaan tyytymätön tai kärsimätön. Leppoisa, harvakseen tuleva hampaiden naksutus saattaa myös viestiä tyytyväisyyttä ja mielihalua syödä. Nakutusääni syntyy, kun marsu liikuttaa alaetuhampaiden reunaa yläetuhampaita vasten.

Marsun "nikotteluääni" kielii tyytyväisyydestä. Hiljaista ja tyytyväistä "pulputusääntä" marsu pitää muun muassa hoitajansa sylissä siliteltävänä. Röhkimistä muistuttavalla äänellä marsut tervehtivät toisiaan.

Hurinaan liittyy usein eleitä. Mahtaillessaan tai naarasta kosiskellessaan marsu tepastelee pitkin jaloin tai seisoo paikallaan keikuttaen takapuoltaan puolelta toiselle ja hurisee samalla pehmeällä ja syvällä äänellä. Lyhyt, voimakkaampi hurahdus on dominoivan marsun mahtailuele, johon ei liity keikutusta. Kehräämisen tapaisella hurinalla marsu voi kertoa luottamuksesta ja hyvästä olosta. Marsut saattavat joskus myös "sirkuttaa". Sirkutuksella on arvioitu olevan jokin laumaa kokoava merkitys, ja marsu sirkuttaa myös usein jännittävissä muutostilanteissa. Sirkutus on marsuilla harvinaisempaa, ja jotkut yksilöt eivät koskaan elämänsä aikana sirkuta. Marsu voi myös aivastella tai yskiä.

Vihainen marsu naksuttaa hampaitaan.

Kevyt nuuhkaisu tai pieni kuonojen yhteen hierominen on marsujen tapa tervehtiä lauman jäseniä. Haistelemalla toistensa kuonoa ja takapuolta marsut tutustuvat uuteen yksilöön tai tunnistavat, kuuluuko toinen laumaan ja onko se uros vai naaras. Tönäisemällä vieressään olevaa yksilöä tai töytäisemällä edessä olevan takapuolta marsu kehottaa toista siirtymään. Innostuessaan marsu voi hypähdellä paikallaan, ryntäillä riehakkaasti ympäriinsä ja jopa heittelehtiä.

Kosiskellessaan naaraita tai mahtaillessaan lauman jäsenille urokset pyrkivät näyttämään suurilta ja komeilta. Kosiskeleva uros nuuskii naarasta ja keinuttaa takapuoltaan sekä hieroo takamustaan maahan jättäen voimakkaita hajuläikkiä merkiten samalla reviiriään. Kosiskeluääniä ovat pehmeä pitkä hurina, röhkiminen sekä hampaiden naksuttelu. Naaras kieltäytyy uroksen kosiskelusta avaamalla suunsa ja näyttämällä hampaansa. Naarasmarsu voi myös kieltäytyä kosiskelusta nostamalla takapuolta ja ruiskuttamalla ulostetta uroksen päälle.

Arvojärjestyskamppailussa tasaväkiset marsut seisovat vastatusten ja nostavat päätään ylös. Itsevarma yksilö voi hurista ja keinuttaa takamustaan, epävarma ja alistuva yksilö saattaa kuikuttaa hätääntyneesti. Alistuva marsu haukottelee voittajalle. Marsu voi uhata vastustajaansa naksuttamalla hampaitaan tai astumalla lähemmäs. Samoin alistuva marsu pyrkii perääntymään. Jos pelkät eleet eivät riitä selvittämään tilannetta, marsut saattavat alkaa ajaa toisiaan takaa tai jopa alkaa tapella. Varsinaisessa tappelussa molemmat osapuolet ovat hyökkääviä ja takaa-ajotilanne syntyy vasta toisen pyrkiessä perääntymään.

Elämäntapa

Maanpäällinen, Esiyksilölliset eläimet, Laiduneläimet, Viviparous

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Ruokavalio ja Ravitsemus

Marsut ovat kasvinsyöjiä, tarkemmin ruohokasvien syöjiä, mistä syystä niiden ruoan ei tulisi sisältää eläinperäisiä tuotteita, kuten kananmunaa. Lemmikkimarsujen tärkeimmät ruoka-aineet ovat hyvälaatuinen kuivaheinä ja raikas vesi. Kumpaakin on oltava saatavilla vapaasti suolisto-ongelmien, hampaiden liikakasvun ja elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi. Marsujen ruokintaan kuuluu usein myös heinää runsaammin energiaa, proteiinia ja hivenaineita sisältävä pellettiruoka, joka on tärkeä lisä muun muassa nuorille ja tiineille marsuille. Lihomisen ja terveysongelmien välttämiseksi marsun ruoan ei tulisi sisältää juurikaan rasvaa eikä sokeria. Hyvälaatuisessa pellettiruoassa on proteiinia noin 10-15 prosenttia (elatusrehu) tai 15-20 prosenttia (kasvatusrehu esimerkiksi nuorille marsuille), ei lainkaan eläinperäisiä aineita, mahdollisimman vähän rasvaa, lisä- ja väriaineita sekä tuhkaa tai muita jäämiä, ja kalsiumia ja fosforia suhteessa 2:1. Hyvälaatuinen pellettiruoka täyttää marsun hivenaine- ja suolatarpeen, joten marsun ruokintaan ei usein kuulu erillistä suolakiveä. Aikuisen marsun tulee saada ravinnostaan vähintään 13% proteiinia. Alle vuoden ikäisen marsun proteiinitarve on 18% saadusta ravinnosta. Välttämättömien proteiinien ja aminohappojen vajaus aiheuttaa marsun kasvun ja kunnon heikkenemistä ja karvanlähtöä.

Marsun elimistö ei kykene monista muista nisäkkäistä poiketen tuottamaan C-vitamiinia. Marsun päivittäinen C-vitamiinintarve on vähimmäisylläpidossa 10-25 mg/kg, tiineille ja sairaille marsuille suositellaan kaksinkertaista annosta. Lemmikkimarsu saa C-vitamiinia laadukkaasta tuoreravinnosta kuten vihanneksista ja marsuille tarkoitetuista vitaminoiduista pellettiruoista. C-vitamiinin riittävä päivittäinen saanti voidaan varmistaa ruokaan sekoitettavalla askorbiinihapolla tai erilaisilla C-vitamiinivalmisteilla. C-vitamiinin antamista juomaveteen sekoitettuna ei suositella vaikean tarkkailtavuuden, vitamiinin nopean hajoamisen ja veden mahdollisesti huononevan maistuvuuden vaikutusten vuoksi.

Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan jyrsimällä. Tarpeeksi kortinen ja karkea kuivaheinä kuluttaa hampaita tehokkaasti. Heinän ohella marsulle voi tarjota puuhaksi ja hampaita kuluttamaan esimerkiksi vähäsuolaista kovaa leipää tai myrkyttämättömien puiden oksia.

Kuivaheinän ja pellettien lisäksi marsun olisi hyvä saada säännöllisesti tuoreruokaa. Marsut voivat syödä vaaratta useimpia juureksia ja vihanneksia sekä myrkyttömiä luonnonkasveja kuten eri heinäkasveja ja voikukkaa. Marsulle sopimattomia kasviksia ovat muun muassa kaali ja sen sukulaiset (voivat aiheuttaa ilmavaivoja), runsaasti tärkkelystä sisältävät juurekset kuten peruna ja bataatti, palko- ja sipulikasvit sekä kaikki kypsennetyt tai pakastetut kasvikset. Hedelmät eivät sovellu säännölliseksi ruoaksi sisältämänsä runsaan sokerin vuoksi, siemenet ja pähkinät rasvan vuoksi.

Monet marsuille tarkoitetut teolliset herkut sisältävät liikaa rasvaa ja sokeria ja usein tarpeettomia lisäaineita kuten väriaineita.

Ruokavalio Kasvinsyöjä, Folivore, Frugivore, Graminivore

Parittelutavat

Marsujen elinikä on keskimäärin 4-7 vuotta, yleensä enintään 9 vuotta. Satiinimarsujen elinikä on keskimäärin lyhyempi. Vanhimmat marsut ovat eläneet yli kymmenvuotiaiksi, maailman vanhin marsu 14-vuotiaaksi.

Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 5-8 viikon ikäisinä. Marsun tiineys kestää 63-69 vuorokautta ja poikasia syntyy yleensä 1-6 kerrallaan. Pienempi poikue syntyy yleensä aiemmin kuin suuri. Poikaset ovat kehittyneitä ja painavat 50-110 grammaa. Marsu ei rakenna pesää, ja synnytyksen alku on huomaamaton. Sormin tunnustelemalla voidaan kuitenkin havaita lantion puoliskojen avautuminen 1,5-3 senttiä pari vuorokautta ennen synnytystä. Synnytys kestää säännöllisten työntöjen alettua puolisen tuntia ja poikaset syntyvät noin viiden minuutin välein. Jos naaras ei ole tullut tiineeksi ennen 7-8 kuukauden ikää, sen lantion rakenne ei jousta riittävästi synnytystä varten ja synnytysvaikeudet ovat yleisiä. Synnytysvaikeuksia ehkäisee naaraan runsas liikunta ja lihomisen välttäminen. Marsuilla esiintyy lievää ja vakavaa tiineysmyrkytystä.

Marsun poikaset ovat heti synnyttyään kehittyneitä ja aktiivisia ja esimerkiksi maistelevat emonsa syömiä kiinteitä ruokia. Terveet ja reippaat poikaset voivat selviytyä verrattain helposti vaikka emo kuolisi synnytyksen yhteydessä.