Hevosantiloopit
10 lajit
Hevosantiloopit (Hippotraginae) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten alaheimo, johon kuuluu 3 sukua ja 7 lajia. Eri hevosantilooppilajit muistuttavat paljon toisiaan. Ne ovat hyvin kookkaita, suunnilleen hirven tai hevosen kokoisia. Hevosantilooppien selkä kohoaa hieman sään kohdalta, utareet ovat nelinisäiset ja turpapeili on hyvin pieni. Kummallakin sukupuolella on pitkät, pituussuunnassa loivakierteiset sarvet, jotka sojottavat joka pystyssä keihäsmäisesti tai kaartuvat sapelimaisesti taaksepäin. Sarvissa on voimakkaita ja poikittaisia harjanteita. Naaraiden sarvet ovat tavallisesti ohuemmat kuin uroksilla. Sukupuolten koko ja tavallisesti myös väritys ovat molemmilla hyvin samanlaisia. Niskassa on hevosmainen, pysty harja, mistä alaheimon nimi ”hevosantiloopit” juontuu. Useimmilla lajeilla on värikkäitä naamakuvioita. Kaikkien hevosantilooppilajien poikaset ovat väritykseltään vaaleanruskeita, joilla on vain heikkoja kuvioita.
Varhaisimmat toistaiseksi löydetyt hevosantilooppien fossiilit ovat 6,5 miljoonan vuoden takaa Afrikasta. Alaheimo saattoi kuitenkin kehittyä Euraasiassa, josta ne levisivät Afrikkaan ja ylittivät Saharan. 3–1,6 miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja on löydetty myös Intiasta ja Euroopasta. Nykyään niitä tavataan enää Afrikassa ja Arabiassa. Alaheimoon kuulunut eteläafrikkalainen siniantilooppi kuoli sukupuuttoon vuoden 1800 tienoilla. Hevosantilooppeja elää nykyään vähäpuustoisilla savanneilla, sekä karuilla alueilla kuten aavikoilla. Keihäsantiloopit ja mendesinantilooppi ovat mukautuneet aavikoiden oloihin paremmin kuin mitkään muut sorkkaeläimet.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut hevosantilooppien alaheimolle uutta suomenkielistä nimeä isoantiloopit.
Hevosantiloopit (Hippotraginae) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten alaheimo, johon kuuluu 3 sukua ja 7 lajia. Eri hevosantilooppilajit muistuttavat paljon toisiaan. Ne ovat hyvin kookkaita, suunnilleen hirven tai hevosen kokoisia. Hevosantilooppien selkä kohoaa hieman sään kohdalta, utareet ovat nelinisäiset ja turpapeili on hyvin pieni. Kummallakin sukupuolella on pitkät, pituussuunnassa loivakierteiset sarvet, jotka sojottavat joka pystyssä keihäsmäisesti tai kaartuvat sapelimaisesti taaksepäin. Sarvissa on voimakkaita ja poikittaisia harjanteita. Naaraiden sarvet ovat tavallisesti ohuemmat kuin uroksilla. Sukupuolten koko ja tavallisesti myös väritys ovat molemmilla hyvin samanlaisia. Niskassa on hevosmainen, pysty harja, mistä alaheimon nimi ”hevosantiloopit” juontuu. Useimmilla lajeilla on värikkäitä naamakuvioita. Kaikkien hevosantilooppilajien poikaset ovat väritykseltään vaaleanruskeita, joilla on vain heikkoja kuvioita.
Varhaisimmat toistaiseksi löydetyt hevosantilooppien fossiilit ovat 6,5 miljoonan vuoden takaa Afrikasta. Alaheimo saattoi kuitenkin kehittyä Euraasiassa, josta ne levisivät Afrikkaan ja ylittivät Saharan. 3–1,6 miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja on löydetty myös Intiasta ja Euroopasta. Nykyään niitä tavataan enää Afrikassa ja Arabiassa. Alaheimoon kuulunut eteläafrikkalainen siniantilooppi kuoli sukupuuttoon vuoden 1800 tienoilla. Hevosantilooppeja elää nykyään vähäpuustoisilla savanneilla, sekä karuilla alueilla kuten aavikoilla. Keihäsantiloopit ja mendesinantilooppi ovat mukautuneet aavikoiden oloihin paremmin kuin mitkään muut sorkkaeläimet.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut hevosantilooppien alaheimolle uutta suomenkielistä nimeä isoantiloopit.
