Kapinhiirihaukka (Buteo rufofuscus) on eteläisessä Afrikassa elävä haukkalaji. Laji on uhanalaisuusluokitukseltaan elinvoimainen.
Raadonsyöjä, myös haaskansyöjä tai haaskaeläin, on eläin, joka syö jo valmiiksi kuolleita eläimiä eli raatoja. Raadonsyöjillä on tärke...
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Ei
Ei siirtolainenJ
alkaaKapinhiirihaukan eri-ikäiset yksilöt ovat ulkonäöltään hyvin erilaisia. Täysikasvuiset linnut ovat lähes mustia lukuun ottamatta kastanjan väristä pyrstöä. Kapinhiirihaukan pää on musta, kurkku valkoinen tai ruskea ja silmät oranssit. Kapinhiirihaukan siipien kärkiväli on 130–135 senttimetriä ja linnun pituus 44–55 senttimetriä. Koiraan paino on yleensä hieman alle kilon, kun taas kookkaammat naaraat saattavat painaa jopa 1,3 kiloa.
Kapinhiirihaukka elää vain eteläisessä Afrikassa. Sitä on tavattu Etelä-Afrikassa, Lesothossa ja Swazimaassa sekä Namibian, Mosambikin ja Botswanan eteläosissa. Elinalue on alle 20 000 neliökilometrin laajuinen. Kapinhiirihaukan muuttomatka on hyvin lyhyt, korkeintaan 500 km, ja toisinaan se ei edes lähde varsinaiselle muuttomatkalle.
Kapinhiirihaukka viihtyy mäkisellä tai vuoristoisella kuivalla arolla, niityillä, savannilla ja viljelysalueilla. Se suosii harvaan asuttuja alueita. Lajia on tavattu jopa 3 000 metrin korkeudesta.
Kapinhiirihaukka rakentaa suuren pesän useimmiten avokalliolle tai joskus korkealle puun oksanhaaraan. Pesäpuina se käyttää mäntyjä, eukalyptuksia, poppeleita, pajuja, sumakkeja ja tyräkkejä. Se rakentaa pesänsä ja pienistä oksista koostuvan pesän alustan jopa kolme kuukautta ennen munintaa. Munille tarkoitettu alue on vuorattu ”kuppi”, johon kupinhiirihaukka munii 1–3 valkoista munaa. Naaras hautoo munia noin 40 päivää kesä–heinäkuussa, jona aikana uros ruokkii sitä. Laji käyttää samaa pesää useina vuosina. Poikasten kuoriuduttua uros ruokkii niitä ensimmäisen viikon ajan ja naaraskin alkaa osallistua ruokkimiseen toisella viikolla. Poikaset tappelevat ruoasta, ja vahvin poikanen selviytyy lähes poikkeuksetta ainoana elossa untuvikkovaiheen yli. Poikaset lähtevät lentoon noin 50 päivän ikäisinä ja ovat riippumattomia emostaan 70 päivää vanhoina. Kapinhiirihaukka saa yhden poikueen vuodessa, ja se on yksiavioinen.
Kapinhiirihaukkaa uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen, myrkytykset, törmäykset sähköverkkoihin ja haukkojen tarkoituksellinen ampuminen. Kannan kehityssuunta on kuitenkin vakaa ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
