Koikarppi on alun perin ruokakalaksi kasvatetun tavallisen karpin värimuunnos, joka levisi Kiinan kautta Japaniin ja sieltä toisen maailmansodan aikana myös Eurooppaan. Nykyään koikarppia pidetään Suomessakin koristelammikoissa tai lammikkoharrastajien lemmikkinä. Kala kesyyntyy helposti, syö suoraan kädestä ja oppii tunnistamaan ruokkijansa. Hyvin hoidettuna koikarppi saattaa elää ihmisiän, saavuttaa yli 60 cm:n pituuden ja painaa useita kiloja. Koikarpeista on useita värimuunnoksia.
Karppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen, tehokkaan vedensuodatuksen, sopivat vesiarvot ja oikeanlaista ravintoa. Koristekarppeja on kahta laatua: lammikkolaatuisia ja näyttelyihin sopivia valiokarppeja. Valiolaadun eri värimuunnoksista käytetään Suomessakin niiden japaninkielisiä nimityksiä.
Suurin osa Suomen koikarpeista on lammikkolaatuisia, sillä Japanista tuotujen näyttelykelpoisten karppien hinnat ovat lammikkolaatuisiin verrattuina moninkertaisia. Alankomaissa järjestetään vuosittain suuri koikarppinäyttely, jossa koulutetut tuomarit pisteyttävät valiokarppeja koiranäyttelyiden tapaan. Talveksi useimmat harrastajat majoittavat koristekarppinsa jättikokoiseen akvaarioon, jossa saattaa olla jopa 3 000 litraa vettä. Keväällä karpit siirretään suuriin lammikoihin, joissa ne saavat olla syksyn ensimmäisiin kylmiin päiviin saakka. Koikarppi on kesyyntyvyytensä ja persoonallisuutensa vuoksi sopiva lemmikki allergiselle, mutta vaatimustensa ja kasvuvauhtinsa vuoksi melko työläs kasvatettavaksi Suomen oloissa.
Kuuluisin punainen koikarppi, nimeltään Hanako (n. 1751 – 7. heinäkuuta 1977), kuului eläessään useille eri henkilöille, jotka on tarkasti dokumentoitu. Heistä viimeiseksi jäi tohtori Komei Koshihara, joka avioituessaan sai karpin vaimonsa suvun perintönä. Kuollessaan Hanako oli oletettavasti 226 vuotta vanha; oletus perustuu karpin suomujen tutkimukseen vuodelta 1966. Vanhin varmistettu koikarpin elinikä on 47 vuotta.
