Lichtensteininlehmäantilooppi
Kontsiantilooppi eli lichtensteininlehmäantilooppi (Alcelaphus lichtensteinii) on Afrikassa elävä lehmäantilooppeihin kuuluva onttosarvinen sorkkaeläin. Se luetaan joskus punalehmäantiloopin (Alcelaphus buselaphus) alalajiksi ja toisinaan omaan Sigmoceros-sukuunsa. Laji on nimetty saksalaisen eläintieteilijä Martin Lichtensteinin mukaan. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ”kontsi”.
Kontsiantiloopin ruumiinpituus on 1,6–2,0 metriä, säkäkorkeus 1,2–1,35 metriä ja paino 125–200 kiloa. Hännän pituus on 40–50 senttiä. Kontsiantilooppi muistuttaa kaama-antilooppia, mutta sen kokonaisväritys on kellertävämpi, eikä sillä ole usein kaama-antiloopille tyypillistä mustaa läiskää naamassa. Sen väritys on kuitenkin tavallista lehmäantilooppia kirjavampi. Raajan alaosat ovat tummat ja takapuolessa on keltainen läiskä. Kontsin kokonaisväritys on hiekankellertävä, eikä vatsapuoli ole tätä paljoa vaaleampi. Selässä kulkee epäselvä punertava satulamainen kuvio, joka erottuu kunnolla vain valkean takamuksen kohdalla. Hännässä on musta harjamainen tupsu. Hartioiden kohdalla on kyttyrä, josta se viettää voimakkaasti peräpäätä kohti. Pää on muiden sukunsa lajien tavoin pitkä ja kapea. Kuononpää on tummanruskea tai musta. Otsa on leveämpi kuin lehmäantiloopilla ja sen sarvet kaartuvat taaemmas ja alemmaksi. Sarvien tyvialusta on hyvin lyhyt ja leveä. Sarvet on molemmilla sukupuolilla. Ne kasvavat 40–60 sentin mittaisiksi ja ovat hieman harjanteiset. Ne muodostavat edestä katsottuna O:n muotoisen kuvion.
Kontsiantilooppia tavataan eteläisessä ja keskisessä Afrikassa. Sen levinneisyys kattaa Tansanian länsi- ja eteläosat, Kongon demokraattisen tasavallan kaakkoisosat, Sambian, Malawin, Mosambikin, Angolan, Itä-Zimbabwen ja Etelä-Afrikan koillisosat. Kontsin ja lehmäantiloopin levinneisyydet kohtaavat Tansaniassa, mutta lajit eivät risteydy keskenään. Burundista laji on hävinnyt. Vuonna 1999 tehdyn arvion mukaan lajin kanta käsittää noin 82 000 yksilöä. Salametsästyksestä huolimatta kontsien määrä on pysynyt vakaana. Laji on pitkällä tähtäimellä kuitenkin riippuvainen Tansaniassa ja Sambiassa sijaitsevista avainalueista, joissa kannat ovat kuitenkin pysyneet pääosin vakaina. Suurimmat kannat elävät Selousin riistansuojelualueella Tansaniassa, sekä Kafuen kansallispuistossa ja Luangwan laaksossa Sambiassa.
Lajin elinympäristöä ovat avoimet, lähellä vettä sijaitsevat metsäsavannit ja tulvatasangot. Se karttaa runsaskasvuisia tiheikköjä.
Kontsiantiloopit ruokailevat pääosin varhaisaamulla ja myöhäisillalla. Päiväksi ne hakeutuvat suojaan kuumuutta. Ne elävät pieninä laumoina joihin kuuluu 3–15 naarasta ja niiden vasoja. Naaraiden laumaa johtaa tavallisesti yksi aikuinen uros. Muut urokset elävät yksikseen tai poikamiesryhmissä. Hallitseva uros tarkkailee ympäristöään usein termiittikeolta tai muulta ympäristöä korkeammalta kummulta. Se puolustaa noin 2,5 neliökilometrin laajuista reviiriään ympäri vuoden. Reviirin rajat se merkitsee hankaamalla sarvillaan maata. Kontsiuros laskeutuu polvilleen ja kaivaa sarvillaan maa-ainesta hieroen samalla naamarauhasiaan maahan. Mahdollisesti se käyttää myös lantakasoja reviirin merkitsemisessä. Tämän jälkeen se hankaa usein sarviaan sivuille, jonka vuoksi hartioiden taakse jää tummia likalaikkuja. Tätä käyttäytymismallia esiintyy myös naarailla. Vaaran uhatessa johtajauros ei pakene suoraan vaan pysähtyy aina välillä katsomaan vaaran perään, mikä maksaa usein eläimen hengen. Kontsiantiloopin tärkeimmät luonnolliset viholliset ovat leijona, täplähyeena, leopardi ja gepardi.
Kontsiantiloopin näkö on hyvä, mikä on tärkein puolustuskeino avoimessa ympäristössä. Hajuaisti ei sen sijaan ole erityisen tarkka. Ääntely koostuu pääasiassa ammumisesta ja erikoisista aivastusta muistuttavista tuhahduksista. Lajin pääravintoa ovat heinät, mutta ne syövät joskus myös lehtiä. Ravintokohteet vaihtelevat kuitenkin vuodenaikojen mukaan. Kontsiantilooppi suosii maastopalojen kärventämiä alueita, eikä käytä käytä vain uusia palon jälkeen nousseita heiniä, vaan syö myös niiden palaneita osia.
Kontsiantilooppien kiima-aika ajoittuu tavallisesti joulu-helmikuuhun. Tähän aikaan koiraat yrittävät hankkia haaremiinsa niin monta naarasta kuin pystyvät, riippumatta siitä ovatko ne peräisin sen omasta laumasta vai eivät. Urosten väliset äänekkäät taistelut ovat tavallisia ja voivat olla pitkäkestoisia. Naaraan kantoaika kestää 240 päivää, jonka jälkeen se synnyttää yhden vasan. Useimmat naaraat synnyttävät heinä-syyskuussa, jolloin on kuiva kausi. Vasa kykenee seuraamaan emoaan jo pian syntymän jälkeen, mutta yleensä emo jättää sen maahan makaamaan sillä välin kun se käy itse laiduntamassa ja juomassa. Se ei kuitenkaan kätke poikasta millään tavoin. Emo imettää vasaa noin 12 kuukautta. Vasa saavuttaa sukukypsyyden luultavasti noin kahden vuoden ikäisenä ja voi elää jopa 20 vuotta.
