Kalpeahyppymyyrä (Gerbillus perpallidus) on antilooppirotan sukuinen, Egyptistä kotoisin oleva hyppymyyrälaji. Suomessa laji on lemmikkieläimenä suhteellisen tuore. Lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimitystä ”perpallidus”.
Kalpeahyppymyyrää pidettiin aiemmin samana lajina karvajalkahyppymyyrän (Gerbillus latastei) kanssa, mutta nykyisin sen asema itsenäisenä lajina on yleisesti tunnustettu. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että kalpeahyppymyyrän suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin kalpeagerbiili.
Kalpeahyppymyyrät ovat hämäräaktiivisia jyrsijöitä eli nukkuvat päivisin ja touhuilevat illalla ja yöllä. Luonteeltaan ne ovat vilkkaita, kilttejä ja kesyjä ja purevat käsittelijäänsä harvoin. Kalpeahyppymyyräurokset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, joten ne voivat asua myös yksin. Naaraita on hyvä olla enemmän.
Laji elää keskimäärin 3–4 vuotta.
Kalpeahyppymyyrän perusruokaa on laadukas pelletti (ei heinäpohjainen), jota on oltava aina tarjolla. Myös laadukas siemensekoitus on hyvää. Ruoka ei saa olla liian rasvaista, jotta se ei liho. Liika rasva myös lisää turkin rasvaisuutta. Tuoretta ruokaa voi tarjota silloin tällöin. Mm. kasvikset, marjat ja hedelmät ovat hyviä. Lisäksi niille voi syöttää myös erilaisia puuroja, vellejä ja pastoja. Valkuaista kalpeahyppymyyrät saavat hyvin koirannappuloista tai kypsennetystä, maustamattomasta lihasta. Myös jokin muu vastaava käy. Kalpeahyppymyyrille voi syöttää satunnaisesti eläinkaupasta saatavia jauhomatoja. Muista, että mitään mausteellista ei saa antaa.
Kalpeahyppymyyrille hampaat kasvavat koko ajan. Siksi sen pitäisi saada jotain kovaa jyrsittävää, jotta hampaista ei kasva liian pitkiä. Näkkileipä ja kuiva leipä ovat hyviä. Myös pahvia kannattaa antaa.
Juomapullossa pitää olla aina tarjolla raikasta vettä. Vesi tulisi vaihtaa joka päivä. Suolakivi on turha, sen päälle yleensä vain pissitään. Mutta kalkkikivi voi olla ja sitä suositellaankin kantaville ja imettäville naaraille.
