Simpukanvartija (Pinnotheres pisum) on Atlantin itäreunalta ja Välimereltä kotoisin oleva pikkuriikkinen taskurapu, joka kuuluu Pinnotheres-sukuun ja simpukkarapujen heimoon. Nimensä mukaisesti se elää suuren osan elämästään simpukan kuoren sisällä ja saa kaiken ravintonsa isäntäeliön suodattamasta vedestä.
Ra
RaadonsyöjäRaadonsyöjä, myös haaskansyöjä tai haaskaeläin, on eläin, joka syö jo valmiiksi kuolleita eläimiä eli raatoja. Raadonsyöjillä on tärke...
Ov
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
P
alkaaSimpukanvartija on suurin piirtein herneen kokoinen, mistä tulee sen englanninkielinen nimi pea crab eli ’hernetaskurapu’. Tyypillisesti naaras on huomattavasti suurempi kuin uros: naaraan läpimitta on keskimäärin 10–14 millimetriä, kun uroksen läpimitta on vain 6–8 millimetriä. Naaraan selkäkilpi on pyöreä tai kulmikas, pehmeä ja niin läpikuultava, että kellertävät sisäelimet ja punaiset sukurauhaset erottuvat selvästi sen alta. Uroksen selkäkilpi on puolestaan kovempi, pyöreä ja kellertävänharmaa, ja siinä on ruskeita läikkiä ja etuosassa selvä ulkonema.
Sakset ovat keskenään samankokoiset ja sileäpintaiset, ja niiden varressa on harjaksia. Kävelyraajojen kärjet ovat lyhyet ja käyrät. Uroksen kävelyraajat ovat jykevämmät kuin naaraalla ja niissä on pitkiä harjaksia.
Simpukanvartija on kotoisin Välimereltä ja Atlantin valtameren itärannikolta, missä sen levinneisyysalue ulottuu Luoteis-Euroopasta Länsi-Afrikkaan.
Simpukanvartijaa tavataan vuorovesivyöhykkeeltä noin 150 metrin syvyyteen asti. Se elää suuren osan elämästään simpukoiden, etenkin sinisimpukoiden, vaippaontelossa, missä se on turvassa saalistajiltaan. Sen haitallisuudesta isäntäeliölleen ei tiedetä juuri mitään.
Simpukanvartija käyttää ravinnokseen planktonia, jota on tarttunut simpukan kidusliuskoihin sen suodattamasta vedestä.
Lisääntymiskauden alkaessa uros jättää simpukankuoren löytääkseen merestä naaraan, jonka kanssa paritella. Sitä suojelee saalistajilta selkäkilpi, joka on kalkkipitoisempi kuin naaraalla. Hedelmöityksen jälkeen naaras kantaa mätimunia kesä–elokuun ajan, kunnes niistä kuoriutuu poikasia. Poikaset kehittyvät toukista täysikasvuisiksi taskuravuiksi elo–lokakuussa.
