Propithecus perrieri on Madagaskarin pohjoisosassa tavattava sifaka. Sitä pidettiin aikaisemmin diadeemisifakan alalajina, mutta P. perrieri on siitä poiketen väritykseltään kokonaan musta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Koko kannan koko on ehkä vain noin 500 yksilöä.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Fo
FolivoreFr
FrugivoreKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ar
ArboreaalinenSa
Saarella endeemisetTä
TähystysMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenP
alkaaPropithecus perrieri on suhteellisen suurikokoinen. Ne painavat 3,7–5 kiloa. Ruumiin pituus on 430–470 mm ja hännän pituus 420–460 mm. Urokset ja naaraat eivät poikkea toisistaan ulkonäöltään. Turkki on tiheä ja yleensä väritykseltään kokonaan musta. Rinnassa ja alavatsassa voi joskus olla punaruskeaa. Naama on karvaton ja väritykseltään tummanharmaa tai musta. Korvat ovat pienet ja huomaamattomat. Silmät ovat oranssinpunaiset.
Lajia tavataan hyvin pienellä alueella Madagaskarin pohjoisosassa. Levinneisyysalue ulottuu Intian valtamerenrannikon Analameranan massiivin itäreunoilta Andrafiamenan vuorille, sekä lännessä Ambohiben vuorille. Pohjoisessa aluetta rajaa Irodojoki ja etelässä Andrafiamenavuoret. Havaintoja on tehty aikanaan myös Ankaranan metsistä.
Lajin elinympäristö käsittää trooppisia kuivia metsiä. Lajia tavataan merenpinnan korkeudelta 400 metrin korkeuksiin saakka. Levinneisyysalueella yksilöiden tiheys on noin 8,78 per km².
Lajia tavataan tavallisesti pienissä kahdesta kuuteen yksilöä käsittävissä ryhmissä. Ryhmiin kuuluu täysikasvuisia uroksia ja naaraita, sekä näiden jälkikasvua. Ryhmät liikkuvat noin 30 hehtaarin kokoisilla kotialueilla. Vuosittain yhdessä ryhmässä lisääntyy vain yksi pari. Poikaset syntyvät kesäkuun ja heinäkuun välillä.
Propithecus perrieri käyttää ravinnokseen nuoria ja kypsiä lehtiä, raakoja hedelmiä, kasvien varsia ja kukkia. Sen ravinnokseen syömiä lajeja on vähintään tusina yhdeksästä eri kasvisuvusta. Kuivan kauden lopulla marraskuisin ryhmät saattavat siirtyä syömään istutetuille mangopuille. Ruokaillessaan ryhmä voi hajota yli 50 metrin päähän toisistaan. Ruokaillessaan ne pitävät yhteyttä toisiinsa hiljaisin ääntelyin. Ne liikkuvat maassa ylittääkseen avoimia paikkoja ja juodakseen.
Lajin petoeläin on fossa. Fossia tavataan lajin levinneisyysalueella tiheään, mikä saattaa vaikuttaa myös lajin kantoihin. Ne ovat erityisen haavoittuvia petoeläimille maassa liikkuessaan. Hälytyshuuto zzuss kajahtaa niiden havaitessa petoeläimiä tai ihmisiä. Maassa fossan havaittuaan ne kerääntyvät puihin päästäen hälytysääntä samalla uhkaavaa fossaa kiinteästi tuijottaen.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin Propithecus perrieri äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Laji on yksi uhanalaisimmista makeista ja laajemmassa mittakaavassa kädellisistä. Koko kannan koko on arviolta vain noin 500 yksilöä. Niistä vain ehkä 125 on täysikasvuisia. Viimeisen kolmen sukupolven tai noin 30 vuoden aikana kannan on arvioitu vähentyneen 80 %.
Suurin uhka lajille on sen elinympäristön häviäminen kaskiviljelyn takia. Metsäpaloja sytytetään myös metsän muuttamiseksi laidunalueeksi ja puita kaadetaan puuhiilen valmistusta varten. Muita uhkia ovat kaivostoiminta ja metsästys.
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Analameranan suojelualue käsittää osan sen levinneisyysalueesta. Pieniä määriä saattaa esiintyä Ankaranan kansallispuistossa. Joitakin on havaittu myös suojelemattomissa metsissä Analameranan ja Ankaranan välillä.
