Przewalskinhevonen eli aasianvillihevonen eli mongolianvillihevonen (Equus ferus przewalskii, syn. Equus caballus przewalskii) on mongolialainen hevonen, joka juontaa juurensa esihistorialliselta ajalta. Przewalskinhevosen uskottiin pitkään olevan maailman ainoa jäljellä oleva nykyisistä kesyhevosista polveutumaton villihevonen. Se on niin kauan kuin tiedetään elänyt villinä luonnossa Mongolian aroilla, eikä se siis polveudu villiintyneistä nykyisistä kesyhevosista kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Australian luonnossa elävät hevoset. Uusimman tutkimuksen mukaan przewalskinhevonen kuitenkin polveutuu noin 5500 vuotta sitten eläneistä kesyhevosista, mutta näiden hevosten alkuperä on ollut eri kuin nykyisten kesyhevosten.

Przewalskinhevonen nimettiin sen vuonna 1881 ensimmäisenä kuvanneen Nikolai Prževalskin, venäläisen kenraalin, löytöretkeilijän ja luonnontieteilijän mukaan. Hän löysi pienen lauman näitä hevosia Gobin aavikon vuoristosta.

Pä

Päiväeläimet

Kasvinsyöjä

Graminivore

Maanpäällinen

Kursorinen eläin

Esiyksilölliset eläimet

Äl

Älykkäät eläimet
(kokoelma)

Ulkonäkö

Przewalskinhevonen on yleensä säkäkorkeudeltaan noin 120–140 cm ja väriltään hallakko. Sen jaloissa on usein seepraraidat ja selässä siima. Przewalskinhevonen on vahvarakenteinen, selkä on lyhyt ja säkä lähes olematon. Pää ja kaviot ovat suuret ja tumma harja sojottaa pystyssä. Harjan jouhet vaihtuvat joka vuosi keväällä. Kesyhevosroduista norjalainen vuonohevonen muistuttaa eniten przewalskinhevosta.

Przewalskinhevosta ei ole koskaan kesytetty ratsuksi eikä muutenkaan. Se on luonteeltaan erilainen kuin kesyhevonen, eikä sen kesyttäminen käyttöeläimeksi onnistu. Eläintarhojenkin przewalskinhevoset ovat selkeästi villieläimiä.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Aasia

Submantereilla

Itä-Aasia

Maat

Kiina, Mongolia

Biomaantieteelliset alueet

Palearktinen alue

WWF:n biomit

Desert ja Xeric Shrublands, Lauhkean niityt

Esihistoriallisella ajalla villihevosia kuvattiin luolamaalauksissa esimerkiksi Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, mutta näissä piirroksissa kuvatut hevoset ovat saattaneet esittää myös villihevosen toista nykyisin sukupuuttoon kuollutta alalajia tarpaania (Equus ferus gmelini). Vielä 1700-luvulla przewalskinhevosta tavattiin Venäjän aroilta Kazakstaniin, Mongoliaan ja Pohjois-Kiinaan ulottuneella alueella. Luonnonvarainen kanta romahti nopeasti ja viimeinen villi kanta 1900-luvun puolivälissä asutti aluetta Lounais-Mongoliassa ja Kiinan Gansun, Xinjiangin ja Sisä-Mongolian alueita. Viimeiset villihevoset havaittiin vuonna 1969 Mongolian Gobin autiomaassa Tachiin Shaar Nuruusta pohjoiseen. Villien kantojen hävittyä laji säilyi vain tarhaolosuhteissa.