Natalinsukeltaja-antilooppi
Ruskopuikkija tai natalinsukeltaja-antilooppi (Cephalophus natalensis) on Kaakkois-Afrikassa tavattava töyhtöantilooppi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ma
MaanpäällinenReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
R
alkaaRuskopuikkijanaaraat ovat hieman uroksia kookkaampia. Painoa ruskopuikkijoilla on 12–15 kg ja niiden ruumiin pituus on 75–87 cm. Säkäkorkeus on 40–46 cm. Turkin väritys on kirkkaan punertavanruskea. Ruumiin alapuoli on hieman yläpuolta vaaleampi. Korvien reunoilla, kurkussa ja hännän alapuoliskolla on valkoista karvoitusta. Hännä yläpuolisko, korvat ja turpa ovat mustia. Päässä silmien edessä on pitkä, mutta ohut naamarauhanen. Lyhyet ja suorat sarvet kasvavat uroksilla ja naarailla. urosten sarvet ovat naaraita pidemmät. Sarvien pituus uroksilla on 4,5–8 cm ja naarailla 2–4,4 cm.
Ruskopuikkijan levinneisyysalue käsittää osia Swazimaasta, Etelä-Afrikasta, Mosambikista, Tansaniasta, Malawista ja Sambiasta. Levinneisyysalue ulottuu Tansanian kaakkoisosasta KwaZulu-Natalin alueelle Etelä-Afrikassa.
Ruskopuikkijaa tavataan ikivihreissä trooppisissa tai subtrooppisissa metsissä, sekä rannikkojen ja vesistöjen varsien tiheiköillä.
Ruskopuikkija liikkuu tavallisesti yksin tai lisääntyvänä parina. Naaraat kulkevat joskus jälkikasvunsa kanssa. Aktiivisimmillaan ne ovat aamuisin, myöhään iltapäivällä ja iltaisin. Lähempänä ihmisasutusta ne ovat yöaktiivisia. Ruskopuikkijalla on oma pieni reviirinsä, jonka rajat se merkitsee hieromalla naamarauhasiaan oksiin tai puihin. Eläimet myös tervehtivät toisiaan hieromalla naamarauhasiaan vastakkain. Kohtaamiset saattavat sujua myös aggressiivisesti, jolloin ruskopuikkijat ottavat yhteen pienine mutta terävine sarvineen. Taistelut saattavat johtaa vakaviinkin vammoihin.
Ruskopuikkijat käyttävät ravinnokseenkasveja, hedelmiä ja myös hyönteisiä. Ruskopuikkijat saattavat seurata apinalaumoja syöden näiden puista tiputtamia hedelmiä. Lajin petoeläimiä ovat leijona, leopardi, hyeenat ja suuret petolinnut. Laji on luonteeltaan hyvin ujo ja vaaran uhatessa ruskopuikkija jähmetty aluksi aloilleen, mutta uhan mahdollisesti tullessa lähemmäksi se juoksee nopeasti kasvillisuuden suojaan.
Ruskipuikkija lisääntyy ympäri vuoden. Tiineys kestää 210 päivää ja poikasia syntyy kerrallaan yksi. Tavallisimmin poikaset syntyvät keväällä tai kesällä. Sukukypsäksi poikanen kasvaa 18–24 kuukauden ikäisenä. Emo voi saada uuden poikasen 9 kuukauden kuluttua synnytyksestä. Ruskopuikkijat elävät 8–15-vuotiaiksi.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt ruskopuikkijan elinvoimaiseksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on suhteellisen suuri ja vuonna 1999 kannan kooksi arvioitiin noin 42 000 yksilöä. Lajia pidetään tavallisena. Kannan koon uskotaan kuitenkin olevan laskussa. Se on kadonnut huomattavasta osasta historiallista levinneisyysaluettaan. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi ihmisasutuksen ja maatalouden leviäminen. Lajin metsästäminen ja lihan (bushmeat) myyminen on yleistä.
Lajia tavataan useilla suojelluilla alueilla, kuten esimerkiksi Selousissa Tansaniassa, Maputon suojelualueella Mosambikissa, sekä Hluhluwe-iMfolozin ja Ndumon suojelualueilla Etelä-Afrikassa.
