Käärmekotka

Ulkonäkö

Käärmekotkan paras tuntomerkki on lähes täysin valkoinen vatsapuoli. Selkäpuoli on harmaanruskea. Vanhan linnun pää ja rinnan yläosa ovat ruskeat muodostaen tyypillisen huppumaisen kuvioinnin, siipien alapinnalla harvaa mustaa juovitusta valkealla pohjalla. Nuoremmilla linnuilla alapuoli lähes kokonaan valkoinen. Silmä keltainen, varpaat lyhyet.Pituus 63–68 cm, siipien kärkiväli 185–195 cm, paino 1,7–1,9 kg.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Eurooppa, Aasia, Afrikka

Maat

Kiina, Espanja, Portugali, Ranska, Albania, Andorra, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Kroatia, Viro, Kreikka, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Montenegro, Puola, Romania, Serbia, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Algeria, Egypti, Libya, Marokko, Tunisia, Länsi-Sahara, Valko-Venäjä, Moldova, Venäjä, Ukraina, Intia, Bangladesh, Indonesia, Myanmar, Nepal, Singapore, Thaimaa, Itä-Timor, Vietnam, Benin, Burkina Faso, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Kongon demokraattinen tasavalta, Norsunluurannikko, Djibouti, Etiopia, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kenia, Liberia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria, Senegal, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, Tansania, Togo, Uganda, Sambia, Jemen, Afganistan, Armenia, Azerbaidžan, Bahrain, Georgia, Iran, Irak, Israel, Jordania, Kazakstan, Kuwait, Kirgisia, Libanon, Oman, Pakistan, Palestiina (valtio), Qatar, Saudi-Arabia, Syyria, Tadžikistan, Turkki, Turkmenistan, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Uzbekistan, Tšekki, Pohjois-Makedonia

Alueet

Gibraltar

Biomaantieteelliset alueet

Palearktinen alue, Indomalajan, Afrotrooppinen

Käärmekotkia on Välimeren ympäristössä, Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja osissa Aasiaa (Kazakstanissa, Pakistanissa, Intiassa ja joillakin Indonesian saarilla). Pohjoiset linnut muuttavat talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Suomessa laji on lähes jokavuotinen harhailija.

Euroopassa arvioidaan pesivän 18 000–21 000 paria. Maailman kannaksi arvioidaan 100 000–200 000 lintua. Kanta on vakaa ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Käärmekotka viihtyy lämpimillä ja kuivilla avomailla, joilla elää runsaasti käärmeitä ja muita syötäväksi kelpaavia matelijoita. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa kotka viihtyy alangoilla, joilla ruohikot, nummet ja metsät vuorottelevat. Lintu suosii kumpuilevaa maastoa, jolla syntyy nousevia lämpövirtauksia. Käärmekotka ei pärjää tehokkaasti viljellyllä seudulla, koska niiltä sen saaliseläimet ovat hävinneet.