Preeriakettu
Kissakettu eli preeriakettu (Vulpes velox) on Pohjois-Amerikassa tavattava pienikokoinen kettu. Sitä esiintyy Suurten tasankojen preerioilla osissa Kanadaa ja Yhdysvaltoja. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Yö
YöllinenKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ma
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinVa
Vanhat eläimetKa
Kaivavat eläimetVi
ViviparousPe
PetoeläimetSaalistus eli predaatio on ekologinen vuorovaikutussuhde, jossa eliö, saalistaja, käyttää ravinnokseen toisia eläviä eliöitä, saaliita. Saa...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenS
alkaaKissakettu on pienikokoinen kettu. Naaraat ovat hieman uroksia pienempiä. Urosten paino on 2–2,5 kg ja naaraiden 1,6–2,3 kg. Urosten ruumiin pituus on 50–54,5 cm ja naaraiden 47,5–54 cm. Korkeus on 30–32 cm. Talviturkki on paksu ja väritykseltään tummanharmaa ja keltaisenruskea. Kesäturkki on lyhyempi ja väritykseltään välillä punertavampi. Kurkku, rinta ja vatsa ovat valkoisia. Päässä kissaketulla on suuret korvat ja mustaa karvoitusta kuonon molemmin puolin. Häntä on pitkä ja tuuhea. Hännänpää on musta.
Kissakettua tavataan Pohjois-Amerikan Suurten tasankojen alueella Kanadan Albertassa, Saskatchewanissa ja Manitobassa, sekä Yhdysvaltojen Montanassa, Wyomingissa, Pohjois-Dakotassa, Etelä-Dakotassa, Nebraskassa, Kansasissa, Coloradossa. Oklahomassa, Teksasissa ja New Mexicossa. Fossiilien perusteella sitä on aikanaan tavattu myös Iowassa ja Missourissa. Joitakin havaintoja on tehty Minnesotassa.
Kissaketun elinympäristö käsittää ruohikkopreeriaa enintään suurin piirtein 1 000 metrin korkeuksiin merenpinnasta Kalliovuorten juurilla. Paikoitellen niitä on tavattu viljellyillä alueilla.
Kissakettua tavataan yleensä pareina. Kettuparit pariutuvat pitkäksi aikaa. Ne liikkuvat yleensä hämärässä metsästäen etenkin auringonnousun ja laskun aikaan. Päivisin niitä saattaa havaita lepäilemässä pesäkolojensa suulla. Kissaketuilla on useita eri pesiä, joita ne käyttävät eri vuodenaikoina. Pesäkolot ovat tärkeitä suojapaikkoja petoeläimiltä ja pentujen kasvatukselle. Kissakettu pystyy juoksemaan jopa 60 km/h. Sen ääntelyihin lukeutuvat hyrinä, murahdukset, vingahdukset ja haukahdukset.
Kissaketut käyttävät ravinnokseen esimerkiksi hiiriä, pumpulihäntäkaniineja ja raatoja, sekä satunnaisemmin tilaisuuden tarjoutuessa lintuja, hyönteisiä, matelijoita, sammakkoeläimiä ja pieniä nisäkkäitä. Kissakettujen petoeläimiä ovat kojootti, mäyrä, maakotka ja punailves.
Kissaketut lisääntyvät joulukuun ja helmikuun välillä. Esiintymisalueen pohjoisosissa lisääntyminen painottuu myöhemmille kuukausille. Pennut syntyvät 50–53 päivän kuluttua ja pentuja on yleensä 1–6. Molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen kasvattamiseen ja emo imettää niitä 6–7 viikkoa. Sukukypsiä niistä tulee 1–2 vuoden ikäisinä. Kissaketut elävät luonnossa 3–6-vuotiaiksi ja vankeudessa 14-vuotiaiksi.
