Sinikiekkokala (Symphysodon aequifasciata virh. Symphysodon aequifasciatus) on eteläamerikkalainen kirjoahvenlaji. Sillä on kolme alalajia. Niitä ja niiden risteymiä keskenään ja kiekkokalan kanssa on pidetty akvaarioissa 70 vuoden ajan. Nykyisin monet sinikiekkokaloina myytävistä kaloista ovatkin risteymiä. Kiekkokalat ovat rauhallisempia ja sopivat paremmin muiden kalojen seuraan kuin muut saman kokoiset kirjoahvenet. Toisaalta ne ovat herkkiä huonolle veden laadulle.
Sinikiekkokalat ovat niemensä mukaisesti kiekkomaisia. Kiekon halkaisija on noin 20 cm. Selkä- ja vatsapuolen evät ovat kasvaneet yhtenäisiksi reunuksiksi, rintaevät ovat pitkät ja ohuet. Silmä on suurehko ja oranssin- tai punaisen sävyinen. Aikuisen koiraan ja naaraan voi erottaa kutuaikana munanasetinputken muodosta, mutta se on vaikeaa. Koiraan putki on pitempi ja kapeampi.
Kaikkien lajien kyljessä on yhdeksän tummaa pystyjuovaa. Siniset ja punaiset vaaka- ja vinokuviot peittävät toisinaan nämä tummat juovat lähes täysin, mutta ne tulevat esille varsinkin kalan ollessa stressaantunut.
Sinikiekkokalasta on kolme alalajia joista S. aequifasciata axelrodi on tyypillisesti ruskeansävyinen, ja sitä koristavat siniset juovat evissä; sitä näkee joskus kutsuttavan ruskokiekkokalaksi. S. aequifasciata haraldi on kokonaan neonsinisten juovien kirjoma. S. aequifasciata aequifasciata on alalajeista vihertävin, ja sitä kutsutaankin viherkiekkokalaksi.
Kaikki kiekkokalalajit ovat kotoisin Amazonin vesistön eri osista. Niitä tavataan Rio Negrossa sekä ylä- että alajuoksulla. Alalajeista S. a. axelrodi elää Belemin lähistöllä ja Rio Urubussa. S. a. aequifasciatus -alalajia on tavattu Tefe- ja Coarijärvestä, Nanayn ja Japurán alueilta Perun ja Brasilian Amazoniasta. S. a. haraldi -alalajia tavataan Manausin lähistöltä, Purus-joelta ja Brasilian Manacapurun sekä Perun Letician seudulta.
Kiekkokalat elävät joen hitaasti virtaavissa osissa, missä on tyypillisesti puiden oksia ja juuria veden seassa. Sadekauden ja kuivan kauden vaihtelu vaikuttaa joen virtaamaan. Ne pysyttelevät päiväsaikaan yleensä varjoisilla alueilla. Joulukuussa alkavan sadekauden aikana alueella sataa yli 2000 mm vettä ja keväällä joet tulvivat. Silloin muulloin eristyksissä elävät kiekkokalapopulaatiot saattavat sekoittua keskenään. Kuivan kauden aikana keväästä lokakuuhun joen pinta laskee, ja kiekkoja saattaa jäädä eristyksiin pieniin lammikoihin. Luonnossa kiekkoja tavataan sekä Amazonin ”mustasta”, ”valkeasta” että kirkkaasta vedestä. Mustan veden väri tulee orgaanisisita yhdisteistä, ja sitä jäljitelläkseen jotkut harrastajat käyttävät turvepohjaisia yhdisteitä muuttamassa akvaariovettä samankaltaisemmaksi.
Kiekkokalat syövät luonnossa hyönteisten toukkia ja pieniä äyriäisiä. Kalojen ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan: kuivalla kaudella ne kaivelevat pohjaliejusta siellä eläviä selkärangattomia, kun taas sadekaudella veteen huuhtoutuu myös puissa eläviä hyönteisiä ja niiden toukkia sekä kukkia ja muita kasvikunnan aineita.
Akvaariossa kiekkokaloille annetaan proteiinipitoista ravintoa. Ruoan on oltava tarpeeksi pieninä palasina, sillä kalat eivät pureskele eivätkä haukkaa vaan nielaisevat ravintonsa kokonaisina. Kelluva ruoka voi olla myös ongelma, sillä useimmat kiekkokalat haluavat syödä ruokaa pohjalta.
