Siperianmurmeli (Marmota sibirica) on osissa Mongoliaa, Venäjää ja Kiinaa tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajia uhkaa etenkin metsästys, joka on toisaalta johtanut myös ajoittaisiin murmeleita vaivaavan ruton tapauksiin ihmisissä.
Siperianmurmelin ruumiin pituus on 360–495 mm ja hännän pituus 112–121 mm. Painoa sillä on 5 000–8 000 kg. Painavimmillaan ne voivat olla 9,8 kg. Turkin väritys voi vaihdella. Selkäpuolelta se on usein ruskeankeltainen tai harvemmin kermanvalkoinen. Vatsapuoli, kurkku, etujalat ja kupeet ovat vaaleita. Pää on usein ruskea tai pusta. Häntä tummenee kohti mustaa tai tummanruskeaa hännänpäätä.
Siperianmurmelin levinneisyysalue käsittää osia Mongoliasta, Kiinan Sisä-Mongoliasta ja Heilongjiangista, sekä Tuvasta ja Taka-Baikaliasta Venäjällä.
Lajia tavataan avoimella arolla, puoliaavikoilla, metsäaroilla, vuorenrinteillä ja vuoristolaaksoilla merenpinnan korkeudelta 3 000 metrin korkeuksiin saakka. Paikoitellen sitä tavataan samalla alueella, kuin altainmurmelia. Tuolloin siperianmurmeli esiintyy vuoristolaaksojen pohjalla ja altainmurmeli korkeammalla.
Siperianmurmeli on päiväeläin. Se elää suurissa yhdyskunnissa. Yhdyskuntaan kuuluu useita eri pesiä. Pesät tunnistaa avoimesta maastosta esimerkiksi sisäänkäynnin maakasoista, jotka tosin yleensä kasvavat ajan kanssa kasvillisuutta. Perheryhmä koostuu lisääntyvästä parista ja niiden alle kolmivuotiaasta jälkikasvusta. Siperiamurmelit horrostavat. Horrostaminen alkaa ravinto- ja säätilanteesta riippuen syyskuussa. Horrokseen kerääntyy samssa pesäkolossa 5–20 yksilöä. Horros kestää 6–7-kuukautta ja murmelit tulevat ulos koloistaan huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana.
Siperianmurmelit parittelevat horroksesta heräämisen jälkeen maaliskuun ja huhtikuun välisenä aikana. Tiineys kestää 40–42 päivää. Poikasia on kerrallaan tavallisesti 4–6, tai harvemmin jopa 8. Poikaset tulevat ulos pesäkoloista kesäkuisin. Ensimmäisestä elinvuodestaan niistä selviytyy arviolta 70–80 %.
Siperianmurmelit käyttävät ravinnokseen heiniä, mutta myös esimerkiksi pensaita, kuten marunoja. Siperianmurmelin pääasiallisia petoeläimiä ovat susi, koirat, ketut, karhut, lumileopardi, sekä suuret kotkat ja haukat. Vaaran havaitessaan siperianmurmeli antaa yksinkertaisen hälytysäänen.
Siperianmurmelia on pidetty niin sanottuna avainlajina. Suuret yhdyskunnat elättävät myös suuren joukon niiden elinympäristön lajeja.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt siperianmurmelin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sen kantojen uskotaan olevan laskussa. Mongoliassa kannat ovat pienenneet arviolta 70 % sitten 1990-luvun. Laji on harvinaistunut myös Venäjällä.
Huomattavan uhan lajille muodostaa metsästys. Metsästys on säänneltyä, mutta kirjaamattoman metsästyksen takia metsästettyjen murmelien määrät ovat paljon virallisia lukuja suurempia. Metsästys on kiihtynyt esimerkiksi teiden rakentamisen takia, jolloin metsästäjät pääsevät murmelien yhdyskunnille entistä helpommin. Murmeleja metsästetään lihan, rasvan ja turkisten takia.
Paikoitellen ja ajoittain siperianmurmelien kantoja hävittää rutto. Murmelien metsästyksen takia rutto on sairastuttanut myös ihmisiä.
