Turkiskoi (Tinea pellionella) on aitokoiden heimoon kuuluva pikkuperhonen. Sitä tavataan silloin tällöin asunnoista, joissa sen toukat voivat vahingoittaa tekstiilejä.
Turkiskoilla on täysikasvuisena metallinhohtoiset, vaalean kullanruskeat tai harmaanruskeat etusiivet. Siiven keskellä on pieni mutta selvästi erottuva, lähes musta täplä. Lisäksi lähempänä siiven tyveä on toinen, yleensä himmeämpi tumma täplä. Takasiivet ovat puolestaan kiiltävän kellanharmaat. Siipiväli on 9–15 mm.
Hyvin samannäköisiä lajeja ovat pöllönpesäkoi (Tinea svenssoni) ja pulunpesäkoi (Tinea columbariella). Turkiskoin erottaminen etenkin jälkimmäisestä voi vaatia genitaalipreparaatin tekemistä ja sen tutkimista mikroskoopilla.
Toukka on hidasliikkeinen, valkoinen ja sillä on tummanruskea pää ja niskakilpi. Toukka pysyttelee koko ajan kuiduista rakentamansa suojaputken sisällä ja liikkuessaankin kuljettaa putkea mukanaan.
Turkiskoita tavataan lähes koko holarktisella alueella. Se puuttuu kuitenkin esimerkiksi Skandinavian pohjoisimmista osista sekä Islannista. Vieraslajina se on levinnyt Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Pääasiallinen lentokausi on kesäkuusta elokuuhun, mutta sopivalla paikalla perhosia voi tavata aikaisemminkin.
Perhoset ovat aktiivisia illalla ja yöllä, jolloin niitä lentää myös valojen luokse. Päivisin ne piilottelevat. Vaikka perhonen on tunnettu tavastaan viihtyä ihmisasunnoista vahingoittaen tekstiilejä, yleisemmin se elää luonnossa, lintujen pesissä. Aikuinen perhonen on hyvin lyhytikäinen ja se elää vain 4–6 vuorokautta. Naaras ei juurikaan liiku vaan koiraat lentelevät etsien naaraita.
Turkiskoin toukat syövät ravinnokseen erityisesti turkis- ja villavaatteiden sekä -kankaiden kuituja, joista ne myös kehräävät putkimaisen suojaverhon ihonsa peitteeksi. Jotta toukat jaksaisivat kehrätä ympärilleen suojaputken, niiden on löydettävä runsaasti ravintoa heti munista kuoriuduttuaan. Toukat ovat myös hyvin valonarkoja, joten niiden parhaimpia kasvuympäristöjä ovat pimeät, suojaisat tilat, joissa on runsaasti syötävää kuitumateriaalia. Luonnossa perhonen lisääntyy lintujen pesissä, joissa toukka syö irronneita höyheniä sekä hyönteisten jäänteitä. Toisin kuin vaatekoille, turkiskoin toukalle kelpaa tarvittaessa ravinnoksi myös kasviperäinen kuitu, kuten puuvilla. Sen on todettu syövän myös nahkatuotteita ja jopa mausteita. Vaatekoista poiketen turkiskoin toukka ei kiinnittäydy vaatekuituihin. Toukka tekee vaatteisiin ison ja teräväreunaisen, ympäristöstään siistin reiän.
Naaras munii vajaa 50 munaa, jotka se ripottelee sinne tänne sopivaa ravintoa tarjoavaan ympäristöön. Toukat kuoriutuvat vajaan viikon kuluessa ja niiden kehitys kestää kahdesta kolmeen kuukautta. Kasvaessaan toukka laajentaa suojaputkea, jonka sisällä se piilottelee. Täysikasvuinen toukka vaeltaa suojaiseen paikkaan koteloitumaan ja kotelovaihe kestää viikosta pariin viikkoon. Toukka koteloituu suojaputkensa sisälle ja aikuisen perhosen kuoriutuessa kotelo työntyy osittain ulos putkesta.
