Seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) on rakkolevän keskellä viihtyvä pieni kalalaji. Se on sukunsa Gobiusculus ainoa laji.
Seitsenruototokko kasvaa 4–6 senttimetrin mittaiseksi. Kalan punaruskeassa vartalossa on naaraalla yksi, koiraalla kaksi suurta täplää. Selkäevät ovat punavalkoraitaiset, ja etummaisessa selkäevässä on 6–8, yleensä seitsemän ruotoa. Seitsenruototokko muistuttaa hietatokkoa, liejutokkoa ja mustatokkoa.
Seitsenruototokko elää Pohjois-Euroopan rannikoilla, pääasiassa Itä-Atlantin vesillä.
Se havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1904. Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä. Suomessa sitä tavataan kahdella kasvillisuusvyöhykkeellä: Ahvenanmaan sekä Lounaisen rannikkomaan lauhkean vyöhykkeen sekametsissä ja Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon eteläboreaalisella vyöhykkeellä.
Seitsenruototokko syö planktonia. Se elää rakkolevävyöhykkeellä, kirkkaissa vesissä jopa 15 metrin syvyydessä.lähde? Muista tokoista se poikkeaa siinä, että se ei lepää pohjassa vaan uiskentelee vedessä lähes koko ajan. Sukukypsyyden seitsenruototokko saavuttaa yhden vuoden iässä. Seitsenruototokko kutee kesäkuusta elokuuhun. Kutuaikaa ennen koiraan värit voimistuvat. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Nämä tokot kuolevat ensimmäisen kutunsa jälkeen.
