Jacarenkaimaani (Caiman yacare) on eteläamerikkalainen alligaattorilaji. Lajin nimi tulee sen paikallisesta nimityksestä Jacaré, joka on paikallinen nimitys alligaattorille.
Jacarenkaimaani on suunnilleen samankokoinen kuin silmälasikaimaani ja muistuttaa sitä paljon ulkonäöltään ja elintavoiltaan. Lajin pituus on noin 2,5–3 metriä. Suomut ovat hyvin luutuneita. Suomut ovat vähemmän luutuneita sivuilta. Kuono on hieman lyhyempi kuin suvun muilla lajeilla. Jacarenkaimaania kutsutaan toisinaan 'piraijakaimaaniksi' sen huomiota herättävien hampaiden ansiosta. Epätavallinen piirre johtuu alaleuan suurista hampaista, jotka työntyvät esiin ylöspäin ja saa hampaat näyttämään siltä kuin ne olisivat sekaisin. Villien kaimaanien hampaat ovat yleensä lyhyemmät. Hampaiden sojottaminen on erityisen yleistä vankeudessa ja se aiheuttaa joskus yläleuan vahingoittumisen kun hampaat puhkaisevat sen. Hampaita on yhteensä 72–82. Jacarenkaimaanin asema omana lajinaan on vielä epävarma ja se saattaa olla vain silmälasikaimaanin alalaji, joksi se aiemmin luokiteltiin vaikka kuvattiin aluksi omana lajinaan.
Jacarenkaimaanin levinneisyys melko eteläinen. Sitä tavataan Pohjois-Argentiinassa, Lounais-Brasiliassa, Etelä-Boliviassa ja Paraguayssa. Levinneisyys menee osittain päällekkäin leveäkuonokaimaanin kanssa. Levinneisyys on kaikista kaimaaneista eteläisin.Jacarenkaimaani elää vaihtelevissa ympäristötyypeissä. Se viihtyy joissa ja järvissä joissa usein on kelluvaa kasvisainesta. Lajia tavataan muun muassa Pantanalin kosteikkoalueelta.
Jacarenkaimaanin pääasiallista ravintoa ovat vedessä elävät selkärangattomat, erityisesti etanat ja kalat, myös piraijat. Lisäksi se syö toisinaan käärmeitä.Lisääntymiskautena naaraat rakentavat pesäkeon johon ne munivat yleensä 21–38 munaa. Muninta tapahtuu sadekauden alussa tai keskellä. Naaras vartioi pesää munien hautumisen aikana. Vartioinnin määrään kuitenkin näyttää vaikuttavan suuresti se kuinka uhattu pesä on. Poikaset kuoriutuvat maaliskuussa.