Keltamullo (Mulloidichthys martinicus) on mullojen (Mullidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji. Se voi toisinaan aiheuttaa ciguatera-myrkytystä.
Keltamullo kasvaa yleensä noin 28 senttimetrin mittaiseksi ja korkeintaan noin 45 senttimetrin mittaiseksi. Lajilla on selkäevässään yhdeksän piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa. Peräevässään sillä on kaksi piikkiruotoa ja kuusi pehmeää ruotoa. Keltamullon ruumis on vaalean kellanruskea. Silmästä pyrstöön kulkee keltainen juova. Pyrstö on keltainen. Keltamullo ei ole väritykseltään yhtä kirkas kuin muut sukulaislajinsa ja se on myös ainoa, jolla on kyljissään yksi keltainen juova.
Keltamulloa tavataan pääosin läntiseltä Atlantin valtamereltä. Yksittäisiä havaintoja on myös itäiseltä Atlantilta sekä São Tomésta. Länsi-Atlantilla sen levinneisyys ulottuu Bermudasta ja Floridasta Brasiliaan, mukaan lukien Meksikonlahti ja Karibianmeri. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut keltamullon vuonna 2015 elinvoimaiseksi lajiksi.
Keltamullo käyttää ravinnokseen pohjalla eläviä selkärangattomia. Lajin elinympäristöä ovat hiekkapohjaiset laguunit ja riutat. Se muodostaa usein parvia. Keltamullo saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 17 senttimetrin mittaisena.
