Viilakalat
7 lajit
Viilakalat (Monacanthidae) on jäykkäleukakalojen lahkoon kuuluva kalaheimo, jota tavataan Atlantilla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Siihen kuuluu noin 105 lajia, jotka jaetaan 27 sukuun. Viilakalat luokitellaan joskus säppikalojen heimoon (Balistidae). Säppikalojen etumaisessa selkäevässä on kolme ruotoa, kun taas viilakaloilla niitä on tavallisesti kaksi. Viilakalojen ensimmäinen ruoto on pitkä ja yleensä piikikäs, kun taas toinen ruoto on paljon ensimmäistä pienempi ja voi puuttua kokonaan. Lisäksi viilakalat eroavat säppikaloista siitä, että niiden eväruodot eivät ole haarautuneet kärjistä. Kaikilta viilakaloilta puuttuvat vatsaevät ja niiden ruumis on karkeiden suomujen peitossa. Heimo onkin saanut nimensä lajien litteästä muodosta ja karheasta ihosta.
Viilakalat ovat trooppisissa vesissä eläviä rantakaloja, jotka elävät usein runsaan leväkasvillisuuden seassa. Useimmat lajit syövät pieniä selkärangattomia, mutta jotkut ovat erikoistuneet korallinsyömiseen, toiset taas eläinplanktoniin. Heimon suurikokoisin laji viuhkaviilakala (Aluterus scriptus) voi kasvaa yli metrin mittaiseksi, mutta useimmat lajit ovat pieniä, alle 30-senttisiä.
Joitakin viilakalalajeja pidetään merivesiakvaarioissa, mutta riutta-akvaariossa on vaara, että viilakala syö korallia tai selkärangattomia. Niitä käytetään pitämään lasiruusuja kurissa.
Viilakalat (Monacanthidae) on jäykkäleukakalojen lahkoon kuuluva kalaheimo, jota tavataan Atlantilla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Siihen kuuluu noin 105 lajia, jotka jaetaan 27 sukuun. Viilakalat luokitellaan joskus säppikalojen heimoon (Balistidae). Säppikalojen etumaisessa selkäevässä on kolme ruotoa, kun taas viilakaloilla niitä on tavallisesti kaksi. Viilakalojen ensimmäinen ruoto on pitkä ja yleensä piikikäs, kun taas toinen ruoto on paljon ensimmäistä pienempi ja voi puuttua kokonaan. Lisäksi viilakalat eroavat säppikaloista siitä, että niiden eväruodot eivät ole haarautuneet kärjistä. Kaikilta viilakaloilta puuttuvat vatsaevät ja niiden ruumis on karkeiden suomujen peitossa. Heimo onkin saanut nimensä lajien litteästä muodosta ja karheasta ihosta.
Viilakalat ovat trooppisissa vesissä eläviä rantakaloja, jotka elävät usein runsaan leväkasvillisuuden seassa. Useimmat lajit syövät pieniä selkärangattomia, mutta jotkut ovat erikoistuneet korallinsyömiseen, toiset taas eläinplanktoniin. Heimon suurikokoisin laji viuhkaviilakala (Aluterus scriptus) voi kasvaa yli metrin mittaiseksi, mutta useimmat lajit ovat pieniä, alle 30-senttisiä.
Joitakin viilakalalajeja pidetään merivesiakvaarioissa, mutta riutta-akvaariossa on vaara, että viilakala syö korallia tai selkärangattomia. Niitä käytetään pitämään lasiruusuja kurissa.
