Alppikauris, Ibex, Alppivuohi
Vuorikauris eli alppikauris eli ibex eli alppivuohi (Capra ibex) on Alpeilla elävä vuohieläinlaji. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on alppivuohi, jota Suomen Lajitietokeskus suosittelee käyttämään. Myös suomen kielen lautakunta suhtautui tähän nimenmuutokseen positiivisesti. Vuorikauriille ei nykyisin ole määritetty alalajeja. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Vuorikaurisnaaraat ovat uroksia pienempiä. Urosten paino on 70-120 kg ja naaraiden 40-50 kg. Urosten ruumiin pituus on 115-135 cm ja naaraiden 55-100 cm. Säkäkorkeus on 65-94 cm. Jalat ovat lyhyet ja tukevat, sekä ruumis tanakka. Urosten väritys vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesäisin niiden turkki on keltaisenruskea. Talvisin etenkin vanhempien urosten turkki muuttuu pähkinänruskeaksi. Naaraat ja nuoret yksilöt ovat täysikasvuisia uroksia vaaleampia ja niiltä puuttuu parta. Talviturkki kasvaa pidemmäksi ja villaisammaksi. Uroksilla ja naarailla kasvaa sarvet. Naaraiden sarvet ovat uroksia lyhyemmät. Uroksilla sarvet kaartuvat ensin ylös ja lopulta taakse.
Vuorikauriin luonnollinen levinneisyysalue käsittää Alpit osissa Ranskaa, Sveitsiä, Itävaltaa, Saksaa ja Italiaa. Levinneisyysalue on kokonaisuutena melko laikuttainen. Laji oli kadota lähes kokonaan 1800-luvulla. Vuorikauriita metsästettiin liikaa, ja noin 170 vuotta sitten oli jäljellä enää 60 yksilöä Gran Paradison kansallispuistossa Italiassa. Kaikki muut nykyiset kannat polveutuvat istutetuista yksilöistä. Myös Korkeasaaren eläintarhasta on lähetetty vuorikauriita Alpeille
Luonnollisen levinneisyysalueen ulkopuolella istutuksia on tehty myös Sloveniaan ja Bulgariaan. Vuorikauriita yritettiin 1900-luvun alussa istuttaa Suomeen, Inkoon Hättön saarelle. Kokeilu ei kuitenkaan onnistunut.
Vuorikauriiden elinympäristö käsittää tyypillisesti avoimia ja kivikkoisia seutuja puurajan yläpuolella. Puurajan alapuolella niitä tavataan vain avoimissa metsämaastoissa. Elinympäristöt sijaitsevat tavallisesti 500–3 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Pärjätäkseen vuorikauriit tarvitsevat alueen, jolla lumisateet jäävät vähäiseksi.
Vuorikauriit esiintyvät yleensä 10-20 yksilön laumoissa. Urokset muodostavat naaraista erikseen omia poikamieslaumojaan tai liikkuvat yksin. Aktiivisimmillaan ne ovat yleensä varhain aamulla ja myöhään iltapäivällä. Ne liikkuvat paikasta toiseen vuodenajan mukaan. Talvisin ne laskeutuvat alemmaksi rinteitä ja sään lämmitessä ne seuraavat kohoavaa lumirajaa ylemmäs. Vuorikauriit ovat erittäin taitavia kiipeilijöitä.
Vuorikauriit käyttävät ravinnokseen ruohoja, pensaita ja jäkäliä. Petoeläimet, kuten maakotka ja kettu uhkaavat lähinnä nuoria yksilöitä.
Vuorikauriit lisääntyvät joulukuun ja tammikuun välisenä aikana. Urokset liittyvät lisääntymiskautena naaraita ja niiden jälkikasvua käsittäviin laumoihin. Ne voivat ottaa yhteen keskenään nousemalla takajaloilleen ja iskemällä sarviaan toisiaan vastaan. Hallitsevat urokset pyrkivät kuitenkin pääasiassa välttelemään toisiaan ja yhteenottoja. Urokset parittelevat useamman naaraan kanssa, mutta vartioivat vain yhtä kerrallaan. Naaraan tiineys kestää 165-170 päivää ja ennen synnytystä naaras jättää lauman synnyttäen yksin hankalakulkuisempaan maastoon. Poikasia on yleensä yksi tai harvoin kaksi. Poikaset nousevat pystyyn jo ensimmäisenä päivänään ja ne liittyvät muiden poikasten ryhmiin. Naaraista tulee 1-1,5 vuoden ikäisinä ja uroksista kahden vuoden ikäisinä. Vuorikauriit voivat elää 15-vuotiaiksi.
