Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella. Lajin nimesi Carl von Linné vuonna 1758.
Aikuisilla yksilöillä on siniharmaat jalat ja todella pitkä hieman ylöspäin kaareutuva nokka, jonka kärjessä on vaaleanpunaista. Kurkku, rinta ja maha ovat tiilenpunaiset lisääntymispuvussa ja valkoiset talvella. Selkä on harmaatäpläinen. Siivet ovat tummat ilman valkeaa juovaa. Yläperä on valkoinen ulottuen kiilamaisena kuviona pitkälle selkään. Nuori lintu on rinnasta hieman kellertävä. Ääni on kuovimainen ’kuvi’, Luontoportin kuvauksen mukaan nenäsointinen, naurava kve-ke-ke-ke. Soidinlennossa laulaa yksitoikkoisen jankuttavaa säettä.
Vanhin eurooppalainen rengastettu punakuiri on ollut brittiläinen vähintään 31 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö. Suomessa oli rengastettu 87 punakuiria vuoden 2004 loppuun mennessä.
Punakuirin pesimäalueet sijaitsevat Pohjois-Fennoskandiassa, Pohjois-Venäjällä, arktisessa Aasiassa ja Alaskassa. Suomen pohjoisimmassa Lapissa pesii noin 300 paria, Norjassa noin tuhat ja Ruotsissa 5–25 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,1 miljoonaa yksilöä. Linnut muuttavat parvissa talveksi Länsi-Euroopan rannikolle, Afrikkaan, Etelä-Aasiaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
Taigan suot ja tundra. Muuttoaikoina lieterannoilla.
Punakuiri syö pääasiassa hyönteisiä, äyriäisiä ja muita selkärangattomia, mutta myös osia vesikasveista.
Naaras munii mättään tai matalan varvikon pesäsyvennykseen neljä kellanrusehtavaa munaa, joissa epäselviä tummia täpliä. Molemmat emot hautovat noin 21–24 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja ne ovat lentokykyisiä noin 4 viikon ikäisinä.
