Tyrskyliitäjä (Bulweria bulwerii) on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu. Laji on nimetty englantilaisen James Bulwerin kunniaksi. Bulwer löysi keväällä 1825 tuntemattoman viistäjän Madeiralta, ja laji nimettiin vuonna 1828.
Ma
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Merilinnut ovat lintuja, jotka ovat sopeutuneet elämään meriympäristöissä. Vaikka merilintujen elintavat, käyttäytyminen ja fysiologia suur...
So
Sosiaaliset eläimetMi
MigraatioB
alkaaLinnun pituus on 25–29 senttimetriä ja siivenkärkien väli 67–73 cm. Painavin mitattu yksilö painoi 990 grammaa. Lintu on lähes kokotumma, siro, pitkäpyrstöinen, ja sen siivet ovat kapeat ja pitkät. Sen puku on yhtenäisen harmaaruskea ja siitä erottuu ainoastaan vaaleampi vinojuova siiven yläpeitinhöyhenkentässä. Laji voidaan sekoittaa nokiliitäjään (Puffinus griseus) tumman värityksen ja liitäjämäisen, heittelehtivän lentotavan vuoksi, jollei kokoeroa huomaa. Erona nokiliitäjään ovat pitempi pyrstö, kokotummat siiven alapinnat ja erilainen lentotapa, rauhallisemmat ja syvemmät siiveniskut. Liidossa usein roikottaa hieman kuperia siipiään. Sen pitkä pyrstö on useimmiten supussa ja kapea, mutta joskus näkyy pyrstön pyöristyneisyys. Nokka on tukeva. Vanhin tyrskyliitäjä on luonnossa elänyt 22,9 vuoden ikäiseksi.
Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000 – 100 000 neliökilometriä ja maailmanlaajuiseksi yksilömääräksi 500 000 – 1 000 000 lintua.
Se esiintyy Tyynenmeren itäosissa seuraavissa paikoissa: Ranskan Polynesia, Kiribati, Marshallinsaaret, Pohjois-Mariaanit, Palau, Itä-Timor, Havaijilla sekä eräillä muilla Yhdysvaltain pienillä syrjäisillä saarilla.
Sen toinen esiintymisalue on itäisellä Atlantin valtamerellä, jossa se pesii Madeiralla (noin 10 000 paria), Azoreilla (noin 50 paria), Kap Verdellä (enintään 100 paria) ja Lanzaroten ulkopuolella Kanariansaarilla (noin 1 000 paria).
Tyrskyliitäjä ääntelee öisin pesäkolostaan kumealla, käheällä, haukkuvalla äänellä ”hroo hroo hroo...”, joka voi tuoda mieleen höyryveturin.
