Lehtokurppa (Scolopax rusticola) on suurehko kahlaajien alalahkoon kuuluva rantalintu. Lajin nimesi Carl von Linné vuonna 1758.
Lehtokurppa lentää vain kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, joten se on maailman hitaimmin lentävä lintu. Suomessa vanha kansa on kutsunut lintua nimillä kangaskuikka, kaseslintu, suokurma, suokurppa, suokurvilo, kyntölintu, pitkänjokka ja lehtikurppa. Eräs humoristinen lehtokurpasta käytetty nimitys on väyrynen, joka on peräisin linnun kaukana toisistaan olevien silmien aiheuttamasta mielleyhtymästä poliitikko Paavo Väyrysen ulkonäköön.
Lehtokurppa on muita kurppia suurikokoisempi, isopäisempi ja lyhytkaulaisempi. Sen pituus on 33–38 senttimetriä ja paino 225–370 grammaa. Pituuteen sisältyy 6–7 senttimetriä pitkä nokka. Siipien kärkiväli on 55–65 senttimetriä. Väritykseltään lehtokurppa on ruskean eri sävyjen, mustan ja valkoisen kirjava. Lennossa erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. Säikäytettynä lehtokurppa räpsähtää yleensä lentoon vasta aivan kulkijan jaloista. Muoto on tukeva ja kyyhkymäinen, nokka pitkä ja suora. Silmät ovat suhteettoman suuret ja sijaitsevat suunnilleen keskellä päätä, joten lintu näkee 360 astetta kääntämättä päätään. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla ja ääntelee kurnutusta muistuttavalla äänellä. Lintu on aktiivinen pääasiassa öisin. Vaaran uhatessa poikuetta emo taapertaa varvikossa esittäen vaivaista tai lentää surkean oloisesti kulkijasta poispäin, jolloin näyttää siltä kuin se roikottaisi poikasta jaloissaan.lähde?
Vanhin suomalainen rengastettu lehtokurppa on ollut 11 vuoden 20 päivän ikäinen. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 15 vuoden 5 kuukauden ikäinen yksilö.lähde?
Lehtokurppaa tavataan kaikkialla leudossa ja subarktisessa Euraasiassa. Suomessa se pesii Lapin maakunnan rajoille saakka, ja maan pesimäkanta on noin 160 000 paria. Yleisimmillään lintu on Etelä- ja Keski-Suomessa. Euroopassa pesii 500 000–700 000 paria, mihin eivät sisälly Venäjän linnut. Maailman populaation kooksi arvioidaan 15–16 miljoonaa yksilöä. Pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Suomalaiset lehtokurpat talvehtivat etupäässä Ranskassa ja Britteinsaarilla.lähde?
Lehtokurppa pesii hyväkasvuisissa, aluskasvillisuudeltaan rehevissä lehti- ja sekametsissä sekä vehmaissa kuusivaltaisissa metsissä. Suomessa se viihtyy erityisesti tuorepohjaisilla kankailla ja korvissa sekä lehdoissa ja rantametsissä. Muuttoaikoina sitä tavataan myös niityillä, ojissalähde? ja ulkomeren saarilla.
Lehtokurppa syö matoja, toukkia, etanoita ja muita kostean maan pikkueläimiä, siemeniä ja marjoja.
Lehtokurpalle tyypillistä on kevätöinen soidinlento, jossa lehtokurppa yksin tai yhdessä kumppaninsa kanssalähde? kiertää noin 0,5–1 kilometrin mittaista, ellipsin muotoista lentorataa. Soidinääni on kurnuttava tai piiskuttava psst-orrt-orrt-orrt-psst. Kurpan lento alkaa illan hämärtyessä ja tarkkailija voi havainnoida lehtokurpan ohittavan tarkkailupaikan tasaisin väliajoin.lähde? Yksi soidinlento kestää kymmenisen minuuttia ja koiras lentää useita lentoja auringon laskettua tai aamuhämärissä.
Naaras on sukukypsä 1-vuotiaana, koiras 2-vuotiaana. Pesä on maassa kasvillisuuden tai nuoren kuusen oksien suojassa. Linnulla on 2 pesyettä vuodessa. Naaras munii huhti-toukokuussa kolmesta neljään munaa, joita se hautoo noin 20–24 vuorokautta. Väriltään ruskeat poikaset poistuvat pesästä varhain. Ne oppivat lentämään noin viiden viikon ikäisinä.
