Isosaukko
Jättiläissaukko eli isosaukko (Pteronura brasiliensis) on Etelä-Amerikassa elävä saukkolaji. Tämä erittäin uhanalainen eläin on paitsi maailman suurin saukkolaji, myös maailman suurin näätäeläin.lähde?
Jättiläissaukko on Pteronura-sukunsa ainoa edustaja. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”isosaukko”.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ka
KalansyöjätPu
PuolivesieläimetVa
Vanhat eläimetVi
ViviparousRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Hu
Huippupeto eläimetHuippupeto tai huippusaalistaja on ravintoketjun huipulla oleva petoeläin, jolla itsellään ei ole saalistajia.Monet suurpedot ovat huippupetoja,...
Ja
Jahtaava petoeläinYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Do
DominanssihierarkiaEr
Erittäin sosiaalinenEi
Ei siirtolainenG
alkaaJättiläissaukon ruumiin pituus on 90–160 cm ja hännän 70–80 cm, se saattaa painaa jopa 30 kiloa. Jättiläissaukon pää on muodoltaan litteä ja leveä, kuono on lyhyt. Pienet pyöreät korvat sijaitsevat alhaalla pään sivuilla. Häntä on pitkä ja litteä. Pitkiä varpaita yhdistävät uimaräpylät, joilla saukko pystyy hyvin pitämään kiinni saaliista. Turkin väri vaihtelee kellertävän ruskeasta suklaanruskeaan. Leuka, kurkku ja rinta ovat vaaleat tai kermanväriset, kaulan kuviointi on yksilöllinen. Kuvio saattaa olla myös laikukas. Karva on samettimainen ja lyhyt. Virtaviivainen ruumis tekee siitä nopean uimarin. Ainoa suurempi laji on merisaukko.
Jättiläissaukkoa tavataan Etelä-Amerikassa Amazoniassa, Orinoco- ja Paranájokien valuma-alueiilla sekä Guyanan alueen vesistöissä. Levinneisyyden eteläraja on Argentiinan Misionesin maakunnassa ja pohjoisraja Venezuelan pohjoisosassa.
Jättiläissaukot suosivat hitaasti virtaavia jokia, ja Amazoniassa ne elävät myös järvissä ja soilla. Niiden elinalueella on usein tulvia, ja ne elelevät myös tulvametsissä. Jättiläissaukon elinehto on runsaskalainen elinalue.
Jättiläissaukko elää muutaman yksilön perheryhminä, joita johtaa uros. Jättiläissaukot ovat muista saukkolajeista poiketen hyvin sosiaalisia. Ne saalistavat yhdessä ja aiemmat poikaset auttavat vanhempiaan uusien poikasten hoidossa kunnes nämä noin 2-vuotiaina lähtevät pesästä. Saukot elävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Saukkolauma kommunikoi kimakoin kiljahduksin, joita ne päästävät erityisesti lähtiessään kalastamaan. Jättiläissaukot saalistavat laumoissa kuten sudet, mistä johtuen paikalliset kutsuvat niitä nimellä ”Lobo del Rio” eli jokisusi.
Kalastaessaan saukko käyttää yllätystaktiikkaa ja käy kalan kimppuun sellaisesta kulmasta, josta saalis ei sitä pysty näkemään. Herkät tuntokarvat auttavat saalin paikantamisessa sameassa vedessä. Aikuinen jättiläissaukko syö päivittäin noin neljä kiloa kalaa.
Jättiläissaukko on päiväaktiivinen ja kalastaa useimmiten aamuisin ja iltaisin. Saalista jaetaan vain poikasille. Yöksi saukot menevät nukkumaan kaivamaansa koloon, joita on useita niiden noin 20 neliökilometrin suuruisella reviirillä, joissa on suuri käytäväverkko. Saukot merkitsevät reviirinsä yhteisessä käymälässä, jonka ne ovat puhdistaneet kasvillisuudesta ja sen haju ulottuu pitkän matkan päähän ja pitää muut saukot loitolla. Ne myös hierovat toistensa eritteitä toisiinsa. Aikuisella jättiläissaukolla ei ole luontaisia vihollisia vaan se on ravintoketjun huipulla ja sen tiedetään tappaneen ja syöneen kaimaaneja ja anakondia. Vain poikasia uhkaavat jaguaarit, kaimaanit ja anakondat.
Jättiläissaukot syövät etupäässä kalaa, mutta ruokalistalle päätyy myös nilviäisiä, äyriäisiä, matelijoita, lintuja (etenkin munia ja poikasia) sekä pikkunisäkkäitä.
Jättiläissaukkonaaras synnyttää 65–70 vrk kantoajan jälkeen yleensä 2–3 poikasta, jotka viettävät ensimmäiset elinviikot pesäluolassaan. Poikaset ovat alkuun riippuvaisia vanhemmistaan ja ovat varsin avuttomia. Poikaset totutetaan veteen heti kun ne ovat tulleet pesästä aikuisten vartioidessa tarkasti petojen varalta muodostamassaan renkaassa. Vuoden ikäiset jättiläissaukot ovat jo lähes täysikasvuisia ja pystyvät kalastamaan. Kahden vuoden iässä ne tulevat sukukypsiksi.
Jättiläissaukko on melko harvinainen ja kannaksi arvioidaan noin 5 000 yksilöä. Lajia uhkasi ennen turkismetsästys, mutta rauhoituksen jälkeenkin sitä ovat uhanneet salametsästäjät ja se kärsii häirinnästä, saastumisesta ja elinalueiden tuhoutumisesta. Jättiläissaukko elää monessa kansallispuistossa ja suojelualueilla, joten se ei ole välittömässä vaarassa. Jättiläissaukko on ollut uhanalaisten lajien luettelossa vuodesta 1999.
