Kesyvuohi
Vuohi eli kesyvuohi (Capra aegagrus hircus) on märehtivä sorkkaeläin. Tieteellisenä nimenä on historiallisista syistä käytetty nimeä Capra hircus. Nykyisin käytetään mieluummin ilmaisua Capra aegagrus hircus.
Vuohella on otsaluusta lähtevät kurttupintaiset taaksetaipuvat sarvet. Pukin sarvet voivat olla jopa 50–70 cm pitkät, mutta kutulla on vain 10–15 cm pitkät. Vuohi painaa noin 35–45 kg. Tavallinen suomalainen vuohi on valkoinen tai harmaa.
Vuohelle on tunnusomaista sen suorakulmaiset pupillit, joista on suurta hyötyä lajille sen laiduntaessa vuoristossa tai hankalassa maastossa. Pupillin koon muuttuessa pystysuunnassa silmä sopeutuu valon muutoksiin, pitäen samalla pupillin vaakatasossa leveänä. Tämän ansiosta silmä on herkkä, mutta sen syvätarkkuus horisontin suunnassa on parempi.
Vuohi on märehtijä, joten se syö samoja rehuja kuin lehmä ja lammas. Tärkeimmät rehut ovat kuivattu tai säilötty heinä, laidun ja vilja, joita täydennetään valkuais- ja kivennäisrehuilla. Kerput eli kuivatut lehtiniput ovat vuohien herkkua, samoin juurekset, vihannekset ja hedelmät. Kutun ravinnontarve lisääntyy lypsymäärän myötä, samoin kuin lehmällä. Vedentarve vuohella on 4–15 litraa vuorokaudessa tuotosvaiheesta riippuen. Merisuolaa tai nuolukivi on oltava aina tarjolla.
Vuohen voi alkukantaisena ja jalostamattomana eläimenä ruokkia myös täysin kotovaraisesti, ilman teollisia rehuja. Silloin eläimen ruokavalio on suunniteltava tarkoin riittävän monipuoliseksi. Siihen voi kuulua heinän ja veden lisäksi erilaiset kotipuutarhan tuotteet, kuten porkkanat, lantut, omenat ja mehunkeitosta ylijäävä mäski. Havunoksat tarjoavat etenkin talvella tarpeellisia vitamiineja. Nuorten lehtipuiden kuorista vuohet saavat kivennäisiä, jäkälissä on varteenotettava määrä hiilihydraatteja ja hivenaineita. Vuohet syövät mielellään myös sieniä, metsämarjoja ja varpukasveja. Merileväjauhe on luonnollinen tapa täydentää kivennäisten saantia, ruokintakalkkia voi tarjoilla ainakin lypsävälle kutulle.
