Kultaleijonatamariini, Kultatamariini
Kultaleijona-apina eli kultaleijonatamariinilähde? eli kultatamariini (Leontopithecus rosalia) on Brasilian rannikkosademetsissä elävä Amerikan mantereen apinalaji. Laji on uhanalainen, sillä niitä elää luonnossa yli tuhat yksilöä ja vankeudessa viisisataa. Määrä kuitenkin on kasvanut tehokkaan suojeluhankkeen ansiosta, sillä vuonna 1980 kultaleijona-apinoita arveltiin olevan jäljellä vain noin sata yksilöä. Laji oli ennen suojelua suosittu lemmikkieläin. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin kultatamariini,, jota myös Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi.
Kultaleijona-apinan voi tunnistaa hehkuvan punaisesta turkista. Laji on kokonsa puolesta pienimpiä apinalajeja: se painaa noin puoli kiloa, ja ruumiin pituus on 50–60 cm, josta hännän pituus 30–35 cm. Kultaleijona-apinan kaulaa ja päätä ympäröi suuri ja aaltoileva harja. Liikkeiltään laji on vikkelä, ja pitkän häntänsä avulla se ylläpitää tasapainoa.
Luonnossa lajia voi tavata Brasilian rannikon sademetsistä. Kultaleijona-apinat elävät yleensä alle kahdeksan yksilön laumoissa, joihin kuuluu täysi-ikäinen naaras ja koiras, niiden eri-ikäisiä poikasia ja muita sukulaisia.
Luonnossa lajin yleinen elinikä on noin 8–15 vuotta, mutta eläintarhoissa ne voivat elää lähes 30-vuotiaiksi.
Lajin luontaisia vihollisia ovat muun muassa petolinnut, käärmeet ja isot kissat. Kuten villieläimillä yleensä, elinalueiden ja metsien pirstoutuminen on luontaisia uhkia merkittävämpi.
Kultaleijona-apina on kaikkiruokainen. Se syö pieniä hyönteisiä, pieniä selkärankaisia, hedelmiä sekä puiden erittämää mahlaa ja hartsia.
Lajin tiineysaika kestää noin 126–130 päivää, ja usein naaras saa kaksoset. Naaras huolehtii poikasista ensimmäisten viikkojen ajan, minkä jälkeen päävastuun kasvattamisesta ottaa koiras. Vanhemmat jättävät poikaset omilleen noin 90 päivän iässä. Poikasten kuolleisuus on suuri; yli puolet poikasista kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana.
