Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on kellertävä varpuslintulaji.
Kuhankeittäjä on 22–25 senttimetriä pitkä kellertävä lintu. Uroksen pääväri on kirkkaankeltainen, kun taas naaras ja nuori lintu ovat yläpuolelta vihertäviä ja alapuolelta kellertäviä. Naaras on vatsapuolelta harmaanvalkoinen ja tummaviiruinen. Kuhankeittäjäkoiraan pyrstö ja siivet ovat mustat. Kuhankeittäjän nokka on punainen ja jalat siniharmaat. Nuoren linnun nokka on ruskea.
Kuhankeittäjän pesimäalueet ovat Euroopassa ja Aasiassa. Sen talvehtimisalue on trooppisessa Itä-Afrikassa. Suomessa kuhankeittäjiä pesii arviolta 2 000–3 000 paria lähinnä Etelä- ja Järvi-Suomessa.
Suomessa kuhankeittäjien kanta on taantunut. 1800-luvulla sillä oli vahva kanta, mutta 1900-luvun alkupuolella kanta väheni. 1980-luvun lopulla kuhankeittäjien määräksi arvioitiin 5 000 paria. Taantuman syistä ei ole tietoa, mutta sen arvellaan johtuvan talvehtimisalueen olosuhteista. Ainakin Välimeren alueella kuhankeittäjiä on pyydystetty.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kuhankeittäjän elinvoimaiseksi. Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu. Kuhankeittäjän korvaussummaksi on asetettu 252 euroa. Vuonna 2000 kuhankeittäjä luokiteltiin Suomen uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi ja vuoden 2010 arvioinnissa silmälläpidettäväksi. Vuoden 2015 arvioinnista lähtien se on ollut erittäin uhanalainen.
Kuhankeittäjän elinympäristöä ovat vanhat lehtimetsät, Baltiassa ja Keski-Euroopassa myös rehevät puistot. Suomessa lajia tavataan tyypillisesti vesistöjen läheisissä lehtimetsissä. Kuhankeittäjä viihtyy puiden lehvästön suojassa, minkä takia sitä näkee todella harvoin, ellei sitä osaa sen huilumaisen laulun perusteella etsiä.
Kuhankeittäjä syö hyönteisiä, selkärangattomia, marjoja ja siemeniä.
Kuhankeittäjä tekee korimaisen pesän oksanhaaraan. Naaras munii touko–kesäkuussa 3–5 munaa, jotka ovat kooltaan noin 2×3 cm. Munat ovat valkoisia ja pilkullisia. Haudonta-aika on kahdesta kolmeen viikkoa ja pesäpoikasaika noin kaksi viikkoa.
