Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.
Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Soidintanssi on näyttävä. Linnun pituus on 46–51 cm, siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 1 300–2 000 grammaa.
Silkkiuikun ääni: kakisteleva ”käk-käk-kä-kä-kä-kä-kä”, käheä parkuna ”köö-köö-köö” ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä.
Vanhin suomalainen rengastettu silkkiuikku on ollut 6 vuotta 5 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen, 19 vuotta 3 kuukautta.
Silkkiuikku pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Se muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä- ja Keski-Suomessa silkkiuikku on paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Lajin pesimäkanta Suomessa on noin 50 000 paria, Euroopan noin 300 000, Venäjän 100 000–1 000 000 ja Turkin 1 000–10 000 paria.
Silkkiuikku syö kaloja, enimmäkseen särkiä, sekä selkärangattomia kuten etanoita ja kovakuoriaisia.
Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3–6 kappaletta, ja niitä haudotaan 25–29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä kaksi viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.
