Intianvarpuspöllö (Glaucidium radiatum) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan Bangladeshissa, Bhutanissa, Intiassa, Myanmarissa, Nepalissa ja Sri Lankassa.
Lintu esiintyy usein yksin, pareittain tai pieninä ryhminä, ja se havaitaan tavallisesti äänen perusteella ilta- tai aamuhämärässä. Länsi-Ghateilla tavattavalla muodolla on kaksi alalajia, joita toisinaan pidetään omina lajeinaan.
Tämän pienen pöllön pää on pyöreä ja ympäriinsä ohuelti juovikas. Naamassa ei ole selvää erillistä kuviota. Siivet ovat ruskehtavat, pyrstö kapeasti valkojuovainen. Linnulla on kaksi alalajia. Nimilajia tavataan Intian ja Sri Lankan tasangoilla. Länsi-Ghateilla tavattavalla malabaricum-alalajilla on lyhyempi pyrstö ja päässä enemmän ruskeaa. On esitetty, että tämä voisi oikeuttaa oman lajin asemaan.
Höyhenpeite on yläosassa tumman mustanruskea valkoisin juovin. Siipien peitinhöyhenissä on valkeita ja punaruskeita läikkiä. Käsisulat ja kyynärsulat ovat tummanruskeat vaaleanruskein juovin. Alakyljet ovat valkeahkot tai vaalean punaruskeat mustin juovin. Leuassa, ylärinnassa ja mahan keskiosassa on valkeahkoja läikkiä. Silmäterä on keltainen, nokka ja koivet ovat vihreät ja kynnet mustat.
Sri Lankassa laji on aiemmin luettu kuuluvaksi lajiin srilankanvarpuspöllö (Glaucidium castanonotum), mutta sitä pidetään erillisenä lajina, joka esiintyy kostealla vyöhykkeellä.
Linnun elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kuivat metsät ja pensastot sekä kosteat pensastot ja kosteikot.
Tämä varpuspöllö on aktiivinen pääasiassa aamu- ja iltahämärässä mutta ääntelee ja lentää myös päiväsaikaan. Ääni on erottuva ja koostuu nopeutuvista sarjoista prao..prao.prao-prao-prao, joiden voimakkuus vaihtelee, kunnes ääni yhtäkkiä loppuu. Niitä häiritsevät usein drongot, harakkalinnut ja medestäjät. Nuoret poikaset päästävät päiväsaikaan ääniä ”tik”, jotka muistuttavat intiankukastajan ääntä.
Ne oleilevat puiden lehvästössä, ja häirittäessä ne pysyvät hiljaa ja näyttävät oksantyngiltä. Toisinaan ne voivat olla näkyvillä istumassa sähkölinjoilla, ja välillä ne nautiskelevat aamuauringosta, ennen kuin siirtyvät suojaan. Ne saalistavat toisinaan päivällä pieniä Phylloscopus-uunilintuja, joskin pääasiallista saalistusaikaa on tunti ennen auringonnousua ja -laskua. Niiden ravinto koostuu hyönteisistä, pikkulinnuista, matelijoista ja jyrsijöistä.
Pesintäkausi Intiassa ajoittuu maalis-toukokuulle, ja ne pesivät ontoissa puissa 3–5 metrin korkeudessa. Pesässä on yleensä neljä munaa, paitsi lajilla malabaricum kolme.
