Nepal
1273 lajit
Nepalin demokraattinen liittotasavalta eli Nepal on sisämaavaltio Aasiassa.
Maantiede
Nepal sijaitsee Himalajan vuoristossa Intian ja Kiinan Tiibetin välissä. Maan korkein kohta on maailman korkein vuori Mount Everest, ja yhteensä kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta huipusta sijaitsee Nepalissa. Maa on vuoristoista ja kukkulaista, mutta vaihtelevaa. Maan keskiosassa on matalampi vuoristoalue, jossa sijaitsee muun muassa Kathmandun laakso, joka on Unescon maailmanperintökohde. Maan eteläosassa on Terai-alue, joka on alankoa, jossa kasvaa jopa trooppista metsää ja savannia. Eri arvioiden mukaan 16–25 % maasta on viljelykelpoista. Metsien häviäminen on vakava ongelma. Sateiden ja puunhakkuun seurauksena maanvyörymiä tapahtuu vuosittain.
Lievät maanjäristykset ovat yleisiä. Laajamittaisia tuhoja aiheuttanut järistys koettiin Kathmandussa vuonna 1934. Huhtikuussa 2015 yli 6 000 ihmistä sai surmansa 7,8 momenttimagnitudin maanjäristyksessä maan keskiosassa. Uhriluvun odotetaan yhä nousevan, koska tietoa ei ollut saatu vielä syrjäisemmiltä turma-alueilta. Useat Nepalin maailmanperintökohteet tuhoutuivat tai vahingoittuivat pahoin järistyksen yhteydessä.
Mount Everest ja Sagarmāthān kansallispuisto
Nepalin korkein kohta Mount Everest tunnetaan paikallisessa kielessä nimellä ’Sagarmāthā’ (सगरमाथा). Korkeusmittausten tulokset vuorenhuipusta vaihtelevat 8 844 ja 8 850 metrin välillä. Everestin ja sitä ympäröivän Himalajan osan alueelle perustettiin 19. heinäkuuta 1976 Sagarmāthān kansallispuisto. Suojeltu alue liitettiin vuonna 1979 Unescon maailmanperintöluetteloon. Everestin tuntumassa olevia korkeita ja melko tunnettuja huippuja tai useampihuippuisia vuoria ovat muun muassa Lhotse (8 501 m), Lhotse Shar (8 393 m), Nuptse (7 861 m), Island Peak / Imja Tse (6 189 m), Peak 38 (7 591 m), Khumbutse (6 665 m) ja Pumo Ri (7 165 m).
Ilmasto
Nepalissa on viisi ilmastovyöhykettä, jotka vaihtelevat korkeuden mukaan subtrooppisesta viileään. Monsuunisateet tuovat 60–80 prosenttia sademäärästä, joka vaihtelee 2 500 millimetristä maan itäosissa 1 420 millimetriin Kathmandun ympäristössä ja 1 000 millimetriin Länsi-Nepalissa. Joillain alueilla vuotuinen sademäärä on 4 000–6 000 mm. Joulu-tammikuussa kukkula-alueidenkin lämpötilat laskevat öisin pakkasen puolelle. Silti päivälämpötilat voivat olla jopa 10–20 asteessa. Monsuunisateet tulevat kesäkuussa ja loppuvat syyskuussa.
Luonto
Eräs luokittelu jakaa Nepalin eliöstön neljään kasvillisuusvyöhykkeeseen:
- Trooppinen monsuunivyöhykkeen lehtimetsä kasvaa Terai-tasangoilla ja laakeissa laaksoissa kukkuloiden välissä. Alueen pääasiallinen puulaji on intianmerantipuu. Niityt, joilla kasvoi kaksimetristä elefanttiheinää, on nyttemmin muutettu suurelta osin pelloiksi ja laitumiksi. Trooppisen alueen eläimistö on Nepalin runsainta. Metsissä esiintyy gauri, vesipuhveli, neljä lajia hirvieläimiä, tiikeri ja leopardi. Laaksojen ruohikkomailla esiintyy intiansarvikuono, barasinga ja sikahirvi. Joissa elää kaksi krokotiililajia ja gangesindelfiini.
- Subtrooppista ikivihreää sekametsää kasvaa jokilaaksoissa ja Himalajan rinteillä 2 400 metriin asti. Alueelle tyypillisiä puulajeja ovat Castanopsis indica ja Schima wallichii, joiden joukossa kasvaa myös vaahteroita, leppiä, alppiruusuja ja tammia. Puiden rungoilla kasvaa köynnöskasveja ja orkideoja. Tällä vyöhykkeellä on vain vähän eläimiä. Ainoita nisäkkäitä ovat villisika, muntjakit, Capricornis thar-vuohieläin, goraali ja kauluskarhu.
- Lauhkeaa ikivihreää metsää kasvaa 2 400 metrin yläpuolella. Vyöhykkeen alaosassa pääasiallisia puulajeja ovat tammi ja havupuut, ylempänä hallitsevat kuusi, jalokuusi, lehtikuusi. Lähellä puurajaa puusto muuttuu koivumetsäksi. Myös alppiruusua, vaahteraa ja bambua tavataan. Vyöhykkeen lajisto vaihtelee huomattavasti alueen eri osissa. Eläimiin kuuluvat kauluskarhu, serovit, goraali, muntjakit ja villisika sekä himalajanpuolivuohi ja kultapanda.
- Vuoristokasvillisuutta kasvaa puurajan yläpuolella. Alppiruusua, katajaa ja muita matalia ikivihreitä puuvartisia kasveja tavataan noin 4 200 metriin asti. Ruohot ja sammalet jatkavat lumirajaan, noin 5 100 metriin, asti. Nisäkkäitä on vähän: murmelit, jänikset, myskihirvi, lumileopardi, himalajanpuolivuohi ja jokunen puolilammas. Aiemmin alueella tavattiin myös villejä jakkeja ja lampaita. Nykyisin alueella kasvatetaan kesyjä jakkeja, joita käytetään veto- ja kantojuhtina. Niiden maidosta tehdään juustoa.
Nepalin demokraattinen liittotasavalta eli Nepal on sisämaavaltio Aasiassa.
Maantiede
Nepal sijaitsee Himalajan vuoristossa Intian ja Kiinan Tiibetin välissä. Maan korkein kohta on maailman korkein vuori Mount Everest, ja yhteensä kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta huipusta sijaitsee Nepalissa. Maa on vuoristoista ja kukkulaista, mutta vaihtelevaa. Maan keskiosassa on matalampi vuoristoalue, jossa sijaitsee muun muassa Kathmandun laakso, joka on Unescon maailmanperintökohde. Maan eteläosassa on Terai-alue, joka on alankoa, jossa kasvaa jopa trooppista metsää ja savannia. Eri arvioiden mukaan 16–25 % maasta on viljelykelpoista. Metsien häviäminen on vakava ongelma. Sateiden ja puunhakkuun seurauksena maanvyörymiä tapahtuu vuosittain.
Lievät maanjäristykset ovat yleisiä. Laajamittaisia tuhoja aiheuttanut järistys koettiin Kathmandussa vuonna 1934. Huhtikuussa 2015 yli 6 000 ihmistä sai surmansa 7,8 momenttimagnitudin maanjäristyksessä maan keskiosassa. Uhriluvun odotetaan yhä nousevan, koska tietoa ei ollut saatu vielä syrjäisemmiltä turma-alueilta. Useat Nepalin maailmanperintökohteet tuhoutuivat tai vahingoittuivat pahoin järistyksen yhteydessä.
Mount Everest ja Sagarmāthān kansallispuisto
Nepalin korkein kohta Mount Everest tunnetaan paikallisessa kielessä nimellä ’Sagarmāthā’ (सगरमाथा). Korkeusmittausten tulokset vuorenhuipusta vaihtelevat 8 844 ja 8 850 metrin välillä. Everestin ja sitä ympäröivän Himalajan osan alueelle perustettiin 19. heinäkuuta 1976 Sagarmāthān kansallispuisto. Suojeltu alue liitettiin vuonna 1979 Unescon maailmanperintöluetteloon. Everestin tuntumassa olevia korkeita ja melko tunnettuja huippuja tai useampihuippuisia vuoria ovat muun muassa Lhotse (8 501 m), Lhotse Shar (8 393 m), Nuptse (7 861 m), Island Peak / Imja Tse (6 189 m), Peak 38 (7 591 m), Khumbutse (6 665 m) ja Pumo Ri (7 165 m).
Ilmasto
Nepalissa on viisi ilmastovyöhykettä, jotka vaihtelevat korkeuden mukaan subtrooppisesta viileään. Monsuunisateet tuovat 60–80 prosenttia sademäärästä, joka vaihtelee 2 500 millimetristä maan itäosissa 1 420 millimetriin Kathmandun ympäristössä ja 1 000 millimetriin Länsi-Nepalissa. Joillain alueilla vuotuinen sademäärä on 4 000–6 000 mm. Joulu-tammikuussa kukkula-alueidenkin lämpötilat laskevat öisin pakkasen puolelle. Silti päivälämpötilat voivat olla jopa 10–20 asteessa. Monsuunisateet tulevat kesäkuussa ja loppuvat syyskuussa.
Luonto
Eräs luokittelu jakaa Nepalin eliöstön neljään kasvillisuusvyöhykkeeseen:
- Trooppinen monsuunivyöhykkeen lehtimetsä kasvaa Terai-tasangoilla ja laakeissa laaksoissa kukkuloiden välissä. Alueen pääasiallinen puulaji on intianmerantipuu. Niityt, joilla kasvoi kaksimetristä elefanttiheinää, on nyttemmin muutettu suurelta osin pelloiksi ja laitumiksi. Trooppisen alueen eläimistö on Nepalin runsainta. Metsissä esiintyy gauri, vesipuhveli, neljä lajia hirvieläimiä, tiikeri ja leopardi. Laaksojen ruohikkomailla esiintyy intiansarvikuono, barasinga ja sikahirvi. Joissa elää kaksi krokotiililajia ja gangesindelfiini.
- Subtrooppista ikivihreää sekametsää kasvaa jokilaaksoissa ja Himalajan rinteillä 2 400 metriin asti. Alueelle tyypillisiä puulajeja ovat Castanopsis indica ja Schima wallichii, joiden joukossa kasvaa myös vaahteroita, leppiä, alppiruusuja ja tammia. Puiden rungoilla kasvaa köynnöskasveja ja orkideoja. Tällä vyöhykkeellä on vain vähän eläimiä. Ainoita nisäkkäitä ovat villisika, muntjakit, Capricornis thar-vuohieläin, goraali ja kauluskarhu.
- Lauhkeaa ikivihreää metsää kasvaa 2 400 metrin yläpuolella. Vyöhykkeen alaosassa pääasiallisia puulajeja ovat tammi ja havupuut, ylempänä hallitsevat kuusi, jalokuusi, lehtikuusi. Lähellä puurajaa puusto muuttuu koivumetsäksi. Myös alppiruusua, vaahteraa ja bambua tavataan. Vyöhykkeen lajisto vaihtelee huomattavasti alueen eri osissa. Eläimiin kuuluvat kauluskarhu, serovit, goraali, muntjakit ja villisika sekä himalajanpuolivuohi ja kultapanda.
- Vuoristokasvillisuutta kasvaa puurajan yläpuolella. Alppiruusua, katajaa ja muita matalia ikivihreitä puuvartisia kasveja tavataan noin 4 200 metriin asti. Ruohot ja sammalet jatkavat lumirajaan, noin 5 100 metriin, asti. Nisäkkäitä on vähän: murmelit, jänikset, myskihirvi, lumileopardi, himalajanpuolivuohi ja jokunen puolilammas. Aiemmin alueella tavattiin myös villejä jakkeja ja lampaita. Nykyisin alueella kasvatetaan kesyjä jakkeja, joita käytetään veto- ja kantojuhtina. Niiden maidosta tehdään juustoa.
