Luumupääkaija (Psittacula cyanocephala) on eteläaasialainen kaija, jonka esiintymisalue käsittää koko Intian niemimaan ja Sri Lankan sekä osia Pakistanista, Nepalista ja Bhutanista. Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Gingistä Tamil Nadusta 1766. Birdlife Suomi pitää lajia vielä suvussa Psittacula, johon se on perinteisesti kuulunut, mutta Birdlife International on siirtänyt lajin muutaman muun sukulaislajin ohella uuteen Himalayapsitta-sukuun.
Luumupääkaija on eloisa papukaija, joka viihtyy pienissä parvissa. Se ääntelee lyhyin, kimein ja kirkuvin huudoin, jotka ovat kuitenkin varsin sointuvia. Luumupääkaijan elinympäristöä on lämpimät rinnemetsät ja metsäiset tasangot. Se suosii metsänreunoja viljelysten lähellä, missä se voi poiketa syömään riisiä ja muita viljoja. Luumupääkaija on hyvin valpas ruokaillessaankin. Siementen lisäksi ravintoon kuuluvat kukkien mesi, marjat ja hedelmät, etenkin viikunat. Linnut kerääntyvät levolle öisin suuriksi parviksi, mutta pesimäaikana parit nukkuvat pesissään ja vartioivat sitä tarkasti. Pesä sijaitsee puussa ontossa oksassa tai vanhassa tikankolossa.
Luumupääkaija on suurimmaksi osaksi vihreä papukaijalintu. Sukupuolet ovat eri näköiset. Koiraan pää on huomattavan kirkkaanvärinen: pinkki otsalta ja violetti niskaa kohti. Koiraalla on lisäksi purppuranpunainen hartialaikku siivessä ja keltainen pyrstöntyvi. Naaras on himmeämmän värinen: sen pää on harmaanvioletti ja kaulanauha kellertävä, purppura hartialaikku puuttuu. Lajille kertyy pituutta 33 cm, josta yli puolet on kapeaa pyrstöä ja sen paino on noin 66-80 grammaa.
Laji on hyvin samannäköinen indokiinankaijan kanssa, mutta luumupääkaijalla molempien sukupuolien, mutta varsinkin koiraiden, pään väritys on voimakkaampi.
