Pikkulapasotka (Aythya affinis) on pieni, kokonaan sukeltava pohjoisamerikkalainen sorsalintu, joka joskus harhautuu Eurooppaan. Se on havaittu ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2004.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ni
NilviäissyöjäVe
VermivorousLu
LuonnonvarainenNo
NomadiMa
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Merilinnut ovat lintuja, jotka ovat sopeutuneet elämään meriympäristöissä. Vaikka merilintujen elintavat, käyttäytyminen ja fysiologia suur...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetMi
MigraatioL
alkaaPikkulapasotkan erottaminen lapasotkasta on vaikeaa. Tärkeimmät erot ovat pään ja nokan muoto: lapasotkan pää on korkein silmän kohdalta, pikkulapasotkan korkein kohta on silmän takana. Yksi erottava tekijä on linnun pituus: pikkulapasotka on vain 38–45 cm pitkä, kun lapasotka on 40–51 cm. Molemmille mainitaan siipien kärkiväliksi 75 cm ja painoksi noin 700 grammaa.
Myös pään kiilto auttaa joskus lajin tunnistamisessa: pikkulapasotkan punasävyä vastaa lapasotkan vihreä sävy. Koiraalla on hyvin tumma kaula ja pää, joka kiiltää hyvässä valossa punertavansävyisenä, valkea vatsa sekä harmaa selkä. Lisäksi sillä on sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa enemmän tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa ”huurteinen” väritys.
Pikkusotkan pesimäaluetta ovat järvet ja suolammet Alaskassa ja Kanadan länsiosissa. Laji muuttaa talveksi avoimen Tyynenmeren tuntumaan aina Keski- ja Etelä-Amerikkaan asti.
Pikkulapasotka syö nilviäisiä kuten simpukoita ja etanoita sekä vesihyönteisiä ja äyriäisiä ja kasvimateriaalia kuten suolilevien, vitojen ja sarojen varsia ja lehtiä sekä siemeniä.
Pikkulapasotka pesii maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Munia on tavallisesti 8–11 kappaletta. Poikaset menevät pian veteen kuoriutumisen jälkeen ja ovat emon hoitamia mutta ruokkivat itsensä ja ovat 47-54 päivän ikäisiä ensimmäisen lennon aikaan.