Amerikanliito-orava (Glaucomys sabrinus) on yksi kolmesta Glaucomys-suvun oravalajista; kyseessä on ainoa Pohjois-Amerikassa tavattava liito-oravalaji. Laji elää havu- ja sekametsissä suurimmassa osassa Kanadaa, Alaskaa ja Nova Scotiaa sekä etelässä Pohjois-Carolinan vuorilla, Utahissa, Washingtonin osavaltiossa, ja Oregonissa. Väritykseltään laji on vaaleahkon ruskea, vatsan ollessa muuta ruumista vaaleampi. Amerikanliito-oravan pituus on 25 - 37 senttimetriä. Laji on taitava liitäjä, maanpinnalla amerikanliito-orava liikkuu kömpelösti. Ravintonaan amerikanliito-orava käyttää kasvien eri osia, sieniä, linnunmunia, hyönteisiä ja linnunpoikasia. Laji lisääntyy useimmiten kerran vuodessa, pesä sijaitsee jäkälällä tai muulla pehmeällä materiaalilla vuoratussa kolossa. Laji vaihtaa pesää useasti ja talvella useampi yksilö saattaa jakaa yhteisen pesän. Toisin kuin monet muut oravat, amerikanliito-orava on puhtaasti yöeläin.
Yöelämään sopeutuneena lajina amerikanliito-oravan silmät ovat suuret ja lajilla on yöeläimille tyypilliseen tapaan pitkät viiksikarvat, lajin häntä on litteä toimien peräsimenä liidon aikana. Aikuiset amerikanliito-oravat ovat pituudeltaan 25 - 37 cm, painon ollessa 110 - 230 grammaa.
Amerikanliito-oravan lähisukulaista Humboldtin liito-oravaa pidettiin ennen amerikanliito-oravan alalajina mutta geenitutkimuksen avulla on osoitettu kyseessä olevan oma lajinsa. Kooltaan Humboldtin liito-oravat ovat tummempia ja pienempiä kuin amerikanliito-orava.
Amerikanliito-oravasta tunnetaan kaksi alalajia joista G. s. coloratus alalajia tavataan Appalakkien vuoristossa, toinen tunnettu alalaji on G. s. fuscus jonka esiintymisaluetta on Länsi-Virginia, kumpikin alalajeista on uhanalaisia.
Amerikanliito-orava levittää syömiensä sienien itiöitä.
Amerikaliito-oravat pesivät pääsääntöisesti puunkoloissa, suosien paksuja puita sekä kuolleita puunrunkoja. Laji myös rakentaa lehtipesiä ja saattaa myös pesiä maanalla. Pesäkoloksi käy esimerkiksi tikankolo, aikuisena laji vaihtaa usein pesää. Talvella laji saattaa suojautua yhteispesiin joissa voi olla jopa 4 - 10 yksilöä, yhteispesä on tärkeässä asemassa ruumiinlämmön ylläpitämisessä koska laji ei horrosta talvella.
Amerikanliito-oravat liukuvat useimmiten 5 - 25 metrin matkoja vaikkakin jopa 45 metrin ja pidempiäkin liukuja on todistettu. Naaraiden liu'ut ovat noin 5 metriä urosten liukuja lyhyempiä. Liukukulmaksi on mitattu 26.8 astetta ja liitosuhteeksi 1.98.
Lajin tunnistamisen aikaan käsitys oli että amerikanliito-orava parittelee kerran vuodessa. Viime aikoina Etelä-Ontariossa on ensimmäistä kertaa todistettu myös kahden poikueen vuosia. Tämän havainnon vahvisti myöhemmin toinen tutkijaryhmä Kanadan New Brunswickissa.
Etelä-Ontariossa on havaittu myös geneettisiä todisteita lajin risteytymisestä samaan sukuun kuuluvan etelänliito-oravan (Glaucomys volans) kanssa.
Amerikanliito-oravan pääasiallisen ruokavalion muodostavat erilaiset sienet vaikka ne syövät myös jäkälää, hyönteisiä, lintujen munia ja poikasia sekä kukkia. Amerikanliito-oravat kykenevät myös löytämään tryffeleitä mätänevän ja maatuvan puuaineksen seasta, ne kykenevät myös muistamaan paikkoja joista tryffeleitä on aiemmin löytynyt.
Oraville tyypilliseen tapaan amerikanliito-orava varastoi ruokaa huonon ravintotilanteen varalle. Varastopaikkoina toimivat puunkolot sekä oravien pesät, useimmiten laji varastoi jäkälää sekä siemeniä.
Amerikanliito-oravat ja punaoravat muodostavat tärkeän osan täpläpöllön (Strix occidentalis) ja idänkirkupöllösen (Megascops asio) saaliista. Muita lajia saalistavia eläinlajeja ovat muut suuret linnut kuten amerikanhuuhkaja ja erilaiset haukat, amerikannäätä, kanadanilves, punakettu sekä kotikissa.
