Kuningasjalokotka (Spizaetus ornatus) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoispuoliskossa: Argentiinassa, Belizessa, Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Ranskan Guyanassa, Guatemalassa, Guayanassa, Hondurasissa, Meksikossa, Nicaraguassa, Panamassa, Paraguayssa, Perussa, Surinamessa, Trinidad ja Tobagossa sekä Venezuelassa.
Elinalueiden tuhoutumisen vuoksi arvioidaan että sen kanta on merkittävästi pienenemässä, siksi se on vuonna 2012 luokiteltu silmälläpidettäväksi. Sen pääasiallista elinpiiriä ovat kosteat metsät, mutta sitä on nähty myös avoimien alueiden läheisyydessä Venezuelan ”llanosilla”, tasangoilla ja alavissa suometsissä Guatemalassa. Sen elinpiiri on enimmillään yleensä 1800 metrin korkeudessa mutta jopa 3000 metrin korkeudessa sitä on nähty, mutta harvoin. Sen saaliseläimet ovat suuria lintuja ja nisäkkäitä. Sen pesintäkausi on pitkä, se munii kuivan kauden aikana, ja poikaset jättävät pesän sadekauden alussa.
Sen pituus on 58–67 cm. Se on suuri ruskea-valkoinen kotka. Sen kruunu ja takaraivolla oleva töyhtö ovat mustat, pään sivuilla ja niskassa on pähkinänruskeaa, joka ulottuu rinnan sivuille. Muuten se on alta valkoinen. Pyrstössä on kolme harmaanruskeaa raitaa. Jalat ovat keltaiset.
