Kauluskaija (Psittacula krameri) on kaijalaji, joka on myös suosittu lemmikkilintuna.Kauluskaijan entinen virallinen nimi oli aleksanterinkaija. Muita nimityksiä ovat kaulanauhapapukaija, kaulanauhaparakiitti ja sepelpapukaija.
Kauluskaija on solakka ja pitkäpyrstöinen lintu. Se on väriltään suurimmaksi osaksi vihreä. Niskassa ja selässä on turkoosin vivahteita. Siipien alla on keltaista. Siivet ja pyrstö ovat muuta ruumista tummempia. Koiraan kaulaa kiertää ruusunpunainen, edestä musta rengas, joka ilmestyy sille noin 2–3 vuoden iässä. Naaraalla tätä rengasta ei ole. Nokka on väriltään punainen, jalat ovat harmaat. Poikasen iirikset ovat harmaat ja nokka vaaleamman värinen. Kauluskaija on 40–45 cm pitkä alalajista riippuen (pyrstö on noin puolet pituudesta). Siipikärkiväli noin 35 cm.
Kauluskaija voidaan jakaa neljään alalajiin: afrikankauluskaija (Psittacula krameri krameri), intiankauluskaija (Psittacula krameri manillensis), neumanninkauluskaija (Psittacula krameri borealis) ja abessiniankauluskaija (Psittacula krameri parvirostis)
Intiankauluskaijasta (P. k. manillensis) on jalostettu useita värimuotoja. Tällaisia värejä ovat mm. kaneli, sininen, ino, violetti, clearhead, harmaa, opaliini, kirjava, keltainen ja valkoinen.
Kauluskaijan alkuperäinen esiintymisalue sijaitsee Afrikan keskiosassa Sahelin alueen eteläpuolella sekä Intian niemimaalla ja Kaakkois-Aasiassa. Karanneet lemmikit ovat muodostaneet elinvoimaisia kaupunkipopulaatioita, Euroopassa muun muassa Isoon-Britanniaan, Belgiaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskan Pariisiin ja Espanjan Barcelonaan, Yhdysvalloissa Floridaan, Kaliforniaan ja Havaijille, sekä Aasiassa muun muassa Israeliin, Japaniin ja Teheraniin. Laji on tavattu luonnossa myös Suomessa, mutta havaintojen perusteella vain yksittäisiä karanneita lemmikkilintuja.
Kauluskaijan alkuperäistä elinympäristöä ovat trooppiset metsät, lauhkean vyöhykkeen metsät, suot ja mangrovealueet ja asutetut seudut. Karanneista lemmikeistä muodostuneet paikalliset populaatiot elävät pääasiassa kaupunkien puistoissa ja puistokaduilla.
Luonnonvaraiset kauluskaijat syövät hedelmiä, vihanneksia, silmuja, pähkinöitä, siemeniä ja marjoja. Suurina parvina ruokaillessaan ne saattavat aiheuttaa vahinkoa viljelyksille.
Lemmikkien ravinnosta pääosan muodostavat pelletit ja siemensekoitukset. Lisäksi tulee antaa monenlaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Ruokinnassa tulee olla tarkkana, että linnun ruokavalio on varmasti riittävän monipuolinen. Silloin tällöin voi tarjota myös raejuustoa, pilttejäselvennä ym. Raikasta vettä tulee olla koko ajan saatavilla. Avokado, suklaa ja alkoholi ovat myrkkyä linnuillelähde?. Tarvitsemansa kalkin lintu saa kalkkikivestä, -rouheesta tai seepiansuomusta.
Laji on sukukypsä 2–3-vuotiaana. Pesiminen aloitetaan hyvin varhain, joskus jopa tammikuussa. Naaras munii 3–4 munaa, joita haudotaan 22–26 vrk. Haudonnan aikana koiras syöttää naarasta. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon.