Etelänkirkupöllönen (Megascops trichopsis) on pöllösten sukuun kuuluva lintulaji. Sitä tavataan El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Nicaraguassa ja Yhdysvalloissa.
Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset metsät, toisinaan myös entiset metsät, sekä viljelyalueet, kuivat ja kosteat vuoristoalueet 600–2 950 metrin korkeudessa.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ar
ArboreaalinenVä
VäijytyspetoVa
Vanhat eläimetMa
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Sa
SarjamonogamiaYl
Yleensä yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenW
alkaaAikuisilla on kahta väritystä: joko ruskea tai tummanharmaa höyhenys. Niiden pää on pyöreä, ja niillä on korvatupsut, keltaiset silmät ja kellertävä nokka. Lintu on hyvin saman näköinen kuin lännenkirkupöllönen, mutta sillä on rinnassa vahvempi raidoitus ja se on kooltaan pienempi.
Lintu painaa keskimäärin 88,35 grammaa.
Etelänkirkupöllönen vaanii saalista oksalla ja syöksyy sen kimppuun. Ne saattavat saalistaa myös lennossa. Ne syövät pääasiassa pieniä nisäkkäitä ja suuria hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja, kovakuoriaisia ja yöperhosia, joista ruokavalio pääosin koostuu. Ne ovat aktiivisia yöllä tai hämärissä ja huomaavat saaliin erinomaisen kuulonsa ja yönäkönsä avulla.
Niiden tavallisinta ääntelyä on kahdeksan lyhyin väliajoin kuuluvaa ”buu”-ääntä, keskellä vähän korkeampana ja alussa ja lopussa vähän matalampana äänenä.
Lintu munii yleensä huhti-toukokuussa 3–4 munaa, joko puunkoloon tai vanhaan tikankoloon 5–7 metrin korkeudelle maasta.
