Amsterdamsaarenalbatrossi (Diomedea amsterdamensis) on erittäin uhanalainen, valtavan kokoinen albatrossi.
Lintu on lähes kuningasalbatrossin kokoinen jättiläinen. Sen vartalon pituus on 110 cm ja siipien kärkiväli noin 3 metriä. Aikuisen pesivän linnun yläpuoli on suklaanruskea, sillä on valkoinen naama ja kurkku sekä ruskea rintavyö. Siipien alapinta on valkoinen ja siiven kärki on musta. Vaaleanpunaisen nokan kärjessä on tumma täplä.
Laji kuvailtiin ja nimettiin vasta 1983 (Roux et al.). Sitä pidettiin aikaisemmin jättiläisalbatrossin alalajina.
Laji pesii vain Amsterdaminsaarella Ranskan eteläisessä territoriossa, Australian ja Etelä-Afrikan puolivälissä Intian valtamerellä. 1984 pesiviä pareja oli vain 5, mutta nykyisin kanta on vahvistunut ja parimäärä oli vuonna 2018 46. Saaren populaatio on kooltaan noin 170 lintua, joista 92 on sukukypsiä yksilöitä.
Pesimäaikana emot ruokailevat noin 2200 kilometrin säteellä subtrooppisilla vesillä. Pesimäajan ulkopuolisia vaelluksia ei tunneta kunnolla, mutta oletetaan lajin vaeltelevan lähinnä Australian ja Uuden-Seelannin vesillä.
Eteläiset valtameret ja Antarktis. Pesimäsaari on tuliperäinen.
Pesintä tapahtuu joka toinen vuosi. Pesä on avoimella nevalla 500–600 m rannasta. Koko yhdyskunta pesii yhtenä ryhmänä. Naaras munii yhden munan, jota molemmat puolisot hautovat noin viikon pituisin jaksoin 80 päivää. Kuukauden ikäisenä poikanen selviää jo ilman emojen lämmitystä ja oppii lentämään noin 230 päivän ikäisenä. Nuori lintu vaeltelee merillä viitisen vuotta ja palaa sitten pesimäyhdyskuntaansa, mutta on lisääntymiskykyinen vasta noin 10-vuotiaana.
Laji on uhanalainen ja ilman suojelutoimia se olisi kenties jo kuollut sukupuuttoon. Sen kanta on kuitenkin ollut kasvussa, ja vuonna 2018 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli sen erittäin uhanalaiseksi. Sen luokituksena oli vuodesta 1994 saakka ollut äärimmäisen uhanalainen.
Koko saaren eläimistö on kärsinyt suuresti sinne vapautettujen kissojen takia. Myös laiduntava karja on tuhonnut pesiä. Pitkäsiimakalastajat ovat tappaneet tai vahingoittaneet suurta joukkoa lintuja. Nykyään suurin uhka on taudit (lintukolera ja Erysipelothrix rhusiopathidae bakteeri), jotka ovat levinneet 3 kilometrin päässä olevasta hoikka-albatrossiyhdyskunnasta (Thalassarche chlororhynchos). Viime vuosina lisääntynyt poikaskuolleisuus osoittaa taudin leviävän kaiken aikaa.
Kaikki linnut on merkitty ja tarkat laskennat toistetaan vuosittain. Vuonna 1987 laidunkarjan määrää alueella vähennettiin ja rakennettiin aita, jolla eristettiin osa saarta. Vuonna 1992 rakennettiin toinen aita estämään karjasta mahdollisesti leviäviä taudinaiheuttajia.
