Loismonni

Loismonni käyttää ruokanaan muiden kalojen verta. Se aloittaa ruokailun uimalla vierekkäin sopivan isäntäkalan rinnalla, jolloin se yrittää tunkeutua isäntäkalan kiduskannen alle. Tämän jälkeen loismonni tekee hampaillaan viillon isäntäkalan valtimoon, jolloin veri virtaa loismonnin suoleen. Ruokailun aikana loismonnin vatsa voi turvota huomattavasti. Koko ruokailu kestää 30 sekunnista kahteen ja puoleen minuuttiin, riippuen loismonnin koosta ja sen onnistumisesta kiinnittyä isäntäkalan verisuoneen. Isäntäkalat pystyvät puolustautumaan loismonnia vastaan painamalla kalvomaisia kiduskannen läppiä alaspäin, jolloin se ei pysty tunkeutumaan kiduskammioon. Ne voivat myös sulkea molemmat kiduskantensa ja suunsa torjuakseen loismonnin hyökkäyksen. Vastoin yleistä luuloa loismonni ei ime verta, vaan tehdessään viillon verisuoneen se toimii eräänlaisena jatkeena isäntäkalan verenkierrolle, jolloin veri virtaa suoraan loismonnin suoleen.

Ihmisten keskuudessa kalaa pelätään, koska tarinoiden mukaan se ui joskus vedessä olevan alastoman ihmisen ruumiinonteloon (anukseen tai vaginaan, pienet yksilöt jopa penikseen), tekee sinne hampaillaan viillon ja ruokailee samalla tavalla kuin kalan kiduksissa. Kiinnittynyttä loismonnia on lähes mahdotonta poistaa ilman leikkausta. Loismonnin väitetään voivan aiheuttaa tappavan infektion. Tarina on kiertänyt lehdistössä ja artikkeleissa ainakin 1930-luvulta asti.

Loismonnin tunkeutumisesta ihmisen virtsateihin on vain yksi dokumentoitu tapaus, joka tapahtui Itacoatiarassa, Brasiliassa vuonna 1997. Uhri (joka tunnetaan vain nimikirjaimilla F.B.C.) matkusti 28. lokakuuta 1997 Manaukseen, Luoteis-Brasiliaan, jossa tohtori Anoar Samad teki hänelle kaksi tuntia kestäneen urologisen leikkauksen kalan poistamiseksi.