Harjasgekko (Rhacodactylus ciliatus) on gekkoihin kuuluva liskolaji, jota tavataan Uuden-Kaledonian saarilla. Sen luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes se löydettiin uudelleen vuonna 1994. Harjasgekot voivat usein elää yli kymmenvuotiaiksi. Muista lajeista poiketen nämä eivät kasvata uutta häntää menetetyn tilalle, vaan ne voivat elää hännättöminä. Harjasgekko on yöaktiivinen laji.
Yö
YöllinenKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Fr
FrugivoreNe
NektarivoreAr
ArboreaalinenEs
Esiyksilölliset eläimetSa
Saarella endeemisetTä
TähystysOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenC
alkaaHarjasgekon pituus kuonon päästä peräaukkoon vaihtelee 9–10 cm, naaraat ovat uroksia suurempia. Häntä on hieman alle puolet vartalosta. Harjasgekon koko pituus on 15–25 cm ja se painaa 40–55 grammaa.
Harjasgekolla on tukeva ruumis ja kolmion muotoinen pää. Nimensä se on saanut ohimolta olkapäille jatkuvasta harjastaan, joka joillain yksilöillä ulottuu takajalkoihin asti. Harjasgekon väritys on yleensä kirkkaampi yöllä kuin päivällä. Harjasgekon väritys vaihtelee paljon. Yleisimpiä värejä ovat keltaisen, ruskean, oranssin, punaruskean, vihertävän, beigen ja harmaan eri sävyt. Kuvioitakin on monia erilaisia esim. tiikeri: tummempia raitoja selässä, buckskin=Kaikkein yleisin muoto harmahtava tai ruskehtava, dalmatialainen: tummia pilkkuja joka puolella, liekit/tuli: liekkikuvio kyljissä ja harlekiini: tumman ja vaalean värin yhdistelmä.
Sukupuolen voi määrittää hännän tyvessä olevista hemipenispullistumista. Varma sukupuolen määrittäminen on mahdollista vasta vuoden iässä.
Harjasgekkoja elää luonnossa Uuden-Kaledonian pääsaaren eteläosassa ja ainakin yhdellä sitä ympäröivistä pikkusaarista, Ile des Pinsillä. Se viettää suuren osan ajastaan kiipeillen pensaissa ja pienissä puissa. Päivän ajaksi se etsii läheltä maanpintaa piilopaikan nukkuakseen.
Aikuisen harjasgekon ravinnossa tulisi olla yhtä paljon hedelmiä ja sirkkoja. Aikuisille tarjoillaan hedelmää noin kolme kertaa viikossa ja sirkkoja 3–5 kertaa riippuen siitä, kuinka monta sirkkaa kerralla syötetään. Poikasille tarjotaan sirkkoja noin 4–5 kertaa viikossa ja hedelmää noin kolme kertaa viikossa. Poikasena harjasgekot saattavat jättää hedelmän kokonaan syömättä. Sirkat tulee pölyttää vitamiinijauheessa, esimerkiksi Nutrobalissa joka kerta kun tarjoat niitä, ja pari kertaa viikossa kalkkijauheessa esimerkiksi apteekeista saatavalla liitujauheella. Hedelmäksi kelpaavat kaikki muut paitsi sitrushedelmät. Ne tulee murskata soseeksi tai ostaa kaupasta valmista vauvan purkkisosetta. Aprikoosi on erittäin hyvää sen korkean kalsiumpitoisuuden vuosi. Harjasgekko juo veden pääasiallisesti terraarion laseihin ja kasvien lehdille sumutetusta vedestä. Lisäjuoma-astiaa voidaan käyttää kunhan se ei ole kovin syvä sillä harjasgekko saattaa muuten hukkua siihen. Vettä juoma-astian pohjalla saa olla korkeintaan 1 cm.
Harjasgekot lisääntyvät helposti terraario-oloissa. Harjasgekkoja kannattaa yrittää lisäännyttää vasta kahden ikävuoden jälkeen. Uros ja naaras (tai naaraat) on pidettävä eri terraariossa ennen lisäännyttämistä. Naaraalle tulee antaa kalkkia noin viikon ajan joka syöttökerralla ennen lisäännyttämistä, jottei muniminen kuluta naaraan koko kalkkivarastoa loppuun. Tätä tulee jatkaa, kunnes liskot erotetaan takaisin omiin terraarioihinsa noin kahden kuukauden jälkeen. Kun parittelu on tapahtunut naaras munii kerralla 2–4 munaa 3–6 viikon välein. Terraariossa pitää olla muninta-astia, joka on täytetty kostealla vermikuliitilla tai turpeella. Munat otetaan muninta-astiasta varovasti pois ja haudotaan kosteassa vermikuliitissa noin 21–26 °C:n lämpötilasta riippuen 50–80 päivää. Munat pitää haudata kosteaan vermikuliittiin vaakatasoon niin, että munasta näkyviin jää vain kolmasosa. Poikaset voidaan asuttaa muovisiin faunabokseihin tai kaupoissa myytäviin kannellisiin smart-laatikoihin; jälkimmäisiin on tehtävä ilmareikiä. Poikaset tulee pitää pienissä asumuksissa, jotta ne saavat sirkat helposti kiinni eivätkä stressaannu liian isossa terraariossa. Pienet poikaset voidaan asuttaa samassa laatikossa, mutta kun ne kasvavat suuremmiksi, ne kannattaa erottaa omiin terraarioihin.
Harjasgekot sairastuvat yleensä harvoin. Sairaudet johtuvat yleensä liian matalasta tai korkeasta lämpötilasta, väärästä kosteudesta, huonosta terraariosisustuksesta tai vääränlaisesta ruokavaliosta. Yleensä sairauksista vältytään kun noudatetaan oikeanlaisia hoito-ohjeita. Yleisimpiä sairauksia ovat:
Harjasgekko on aloittelijalle sopiva laji sen helppohoitoisuuden ja käsiteltävyyden vuoksi. Se on lähes yhtä suosittu kuin leopardigekko (Eublepharis macularius).
