Kooltaan preeriaturpiaali on 19–26 cm, ja koiraat ovat naaraita kookkaampia. Lajin pää on väriltään harmahtavan ruskea ja silmäkulma on keltainen. Koiraalla on lisäksi valkoinen viiksijuova. Selkä on väriltään ruskea, ja siinä on tiheästi tummempia juovia. Preeriaturpiaalin rinta ja ylävatsa ovat väriltään kirkkaan keltaiset. Rinnan poikki kulkee V-muotoinen musta juova, joka on vahvempi koirailla kuin naarailla. Linnun alavatsa on ruskehtava. Nuorilla preeriaturpiaaleilla on musta maski. Preeriaturpiaalin nokka on melko pitkä ja ohut, pyrstö on lyhyt ja jalat pitkät. Ulkonäöltään preeriaturpiaali muistuttaa huomattavasti huilupreeriaturpiaalia (Sturnella neglecta), joka eroaa selän tiheämmän raidoituksen perusteella. Huilupreeriaturpiaalin laulu on myös melodisempaa ja monimutkaisempaa kuin preeriaturpiaalilla.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka

Submantereilla

Karibian saaret, Keski-Amerikka

Maat

Belize, Brasilia, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, El Salvador, Guatemala, Guyana, Honduras, Meksiko, Nicaragua, Panama, Suriname, Yhdysvallat, Venezuela, Kanada

Biomaantieteelliset alueet

Nearktinen alue, Neotrooppinen

WWF:n biomit

Lauhkean niityt

Preeriaturpiaalin levinneisyysalue ulottuu Kanadan eteläosista Yhdysvaltain itäosiin ja paikoitellen myös luoteisosiin, Keski-Amerikkaan ja Kolumbiaan, Venezuelaan, Guyanaan, Surinameen, Ranskan Guayanaan ja Brasilian pohjoisosiin. Linnun elinympäristöä ovat monenlaiset ruohomaat, heinäpellot, niityt, golfkentät, ja levinneisyysalueensa länsireunalla laji elää korkeampaa ruohikkoa kasvavilla preerioilla. Osa linnuista muuttaa talveksi etelämmäksi, ja niitä tavataan monenlaisista avoimista ympäristöistä.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee preeriaturpiaalin silmälläpidettäväksi lajiksi. Sukukypsiä yksilöitä on arvioitu olevan maailmanlaajuisesti 37 miljoonaa. Varsinkin Pohjois-Amerikassa vuosien 2005–2015 tilastot osoittavat yksilömäärän nopeaa pienenemistä, minkä takia laji on silmälläpidettävä.

Biomi

Kaupunkien villieläimiä

Ilmastoalueet

Trooppinen

Lauhkea vyöhyke

Preeriaturpiaali

Cephas

Attribution-ShareAlike License

Eastern Meadowlark, July 2015--Warren Bielenberg

Tottumukset ja elämäntyyli

Preeriaturpiaalit muodostavat syksyisin ja talvisin löyhiä parvia, joissa ei ole vallitsevaa arvojärjestystä. Parvissa voi olla mukana myös huilupreeriaturpiaaleja. Pesimisalueilleen koiraat saapuvat maaliskuulla ja valtaavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat toisia koiraita vastaan. Naaraat saapuvat muutamaa viikkoa myöhemmin.

Preeriaturpiaalien pesimäkausi kestää maaliskuulta elokuulle, ja kaudessa on kaksi pesintää. Koiraat voivat pesiä samanaikaisesti kahden tai kolmen naaraan kanssa, mutta naarailla on vain yksi koiras koko pesimäkauden ajan. Naaras rakentaa pesän ruohoista ruohikon suojaan. Pesä on usein katettu, ja siinä voi olla tunnelimainen sisäänkäynti. Naaras munii kauden aikana kuudesta neljääntoista valkoista punaruskeapilkullista munaa, joita vain se hautoo. Koiras avustaa kuoriutuneiden poikasten ruokinnassa.

Elämäntapa

Maanpäällinen, Vanhat eläimet, Zoochory, Reviiri,

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Osittainen siirtolainen

Lintujen kutsu

Ruokavalio ja Ravitsemus

Preeriaturpiaalin ravinto vaihtelee vuodenajoittain. Keväällä ne syövät pääasiassa hyönteisten toukkia, kesällä kovakuoriaisia ja heinäsirkkoja ja syksyllä sekä talvisia siemeniä ja hedelmiä. Laji voi syödä myös petoeläimiltä jääneitä haaskoja. Ravintonsa lintu etsii maasta.

Ruokavalio Lihansyöjä, Hyönteissyöjä, Kasvinsyöjä, Granivore, Frugivore

Preeriaturpiaali

Ulkonäkö

Valokuvia, joissa on Preeriaturpiaali