Niili
3 lajit
Niili on Afrikan mantereen koillisosassa virtaava noin 6 650 kilometriä pitkä joki, jota pidetään maailman pisimpänä jokena.
Niilin päähaarat ovat Valkoinen-Niili, jonka alkukohta on Victorianjärveen virtaavissa joissa Burundissa, sekä Sininen-Niili, jonka alkukohta on Etiopiassa.
Kuivaa autiomaata halkovan Niilin viljaville rannoille syntyi aikoinaan muinaisen Egyptin sivilisaatio. Joki on historiansa aikana ollut myös merkittävä liikenneväylä. Assuanissa Egyptissä on suuri Assuanin pato, joka pysäyttää nykyisin lietteen tulon joen alajuoksulle.
Elävä luonto
Niilinlaakson eläimistöön kuuluvat yhä jo muinaisen Egyptin piirtokirjoituksesta ja jumalistosta tutut pillerinpyörittäjä, käärmekotka, arohiirihaukka, harjalintu, pikkukorppikotka ja egyptinkobra. Kokonaan tai suurelta osalta jokea kadonneita ovat niilinkrokotiili, afrikannorsu, leijona, vihermarakatti ja paviaani. Vedessä elää esimerkiksi kelttikaloja, kissakaloja ja niilintilapiaa. Iibistä ei enää tavata Egyptissä, mutta se elää yhä Saharan eteläpuolella. Sakaalia tavataan aavikon reunoilla. Suddin suoalueella Sudanissa tavataan yli 400 muuttolintulajia.
Niilin rantojen kasvillisuus vaihtelee paljon pohjoisesta etelään. Egyptissä kasvavat esimerkiksi tamariski ja akaasiat, joista suurin on niilinakaasia, sekä viljelyskasveista esimerkiksi taatelipalmu, banaani ja 1800-luvulla tuotu sokeriruoko. Assuanin padon eteläpuolella luonto muuttuu erilaiseksi. Sudanin rajalta Suddin soihin joen ympäristö on aavikkoa ja savannia. Rannoilla kasvaa palmuja, ja etelämmäksi kohti Ugandaa mentäessä kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi. Victorianjärven lähellä jokea ympäröivät viljelykset. Etiopiaan päin mentäessä kasvillisuus vaihtuu puoliaavikon pensaikosta metsiksi ja metsäisiksi ruohikkomaiksi. Ylängöillä lähellä joen alkulähdettä on pensaikkoa ja havumetsää. Papyruskaisla, josta valmistettiin papyrusta, oli aikoinaan yleinen etenkin suistossa, mutta se on nyt kadonnut suurimmasta osasta Egyptiä.
Ympäristöongelmat
Assuanin padon rakentamisella tavoiteltiin hyötyjä, mutta se on aiheuttanut myös haittoja. Vaikka se on lopettanut vaaralliset tulvat, samalla se on pysäyttänyt hedelmällisen lietteen tulon joen alajuoksulle. Sen seurauksena alajuoksun viljelyksillä joudutaan käyttämään keinolannoitteita. Lietteen tulon loppuminen on vaikuttanut pahimmin joen suistoon, jota eroosio nyt kuluttaa nopealla vauhdilla.
Niili on Afrikan mantereen koillisosassa virtaava noin 6 650 kilometriä pitkä joki, jota pidetään maailman pisimpänä jokena.
Niilin päähaarat ovat Valkoinen-Niili, jonka alkukohta on Victorianjärveen virtaavissa joissa Burundissa, sekä Sininen-Niili, jonka alkukohta on Etiopiassa.
Kuivaa autiomaata halkovan Niilin viljaville rannoille syntyi aikoinaan muinaisen Egyptin sivilisaatio. Joki on historiansa aikana ollut myös merkittävä liikenneväylä. Assuanissa Egyptissä on suuri Assuanin pato, joka pysäyttää nykyisin lietteen tulon joen alajuoksulle.
Elävä luonto
Niilinlaakson eläimistöön kuuluvat yhä jo muinaisen Egyptin piirtokirjoituksesta ja jumalistosta tutut pillerinpyörittäjä, käärmekotka, arohiirihaukka, harjalintu, pikkukorppikotka ja egyptinkobra. Kokonaan tai suurelta osalta jokea kadonneita ovat niilinkrokotiili, afrikannorsu, leijona, vihermarakatti ja paviaani. Vedessä elää esimerkiksi kelttikaloja, kissakaloja ja niilintilapiaa. Iibistä ei enää tavata Egyptissä, mutta se elää yhä Saharan eteläpuolella. Sakaalia tavataan aavikon reunoilla. Suddin suoalueella Sudanissa tavataan yli 400 muuttolintulajia.
Niilin rantojen kasvillisuus vaihtelee paljon pohjoisesta etelään. Egyptissä kasvavat esimerkiksi tamariski ja akaasiat, joista suurin on niilinakaasia, sekä viljelyskasveista esimerkiksi taatelipalmu, banaani ja 1800-luvulla tuotu sokeriruoko. Assuanin padon eteläpuolella luonto muuttuu erilaiseksi. Sudanin rajalta Suddin soihin joen ympäristö on aavikkoa ja savannia. Rannoilla kasvaa palmuja, ja etelämmäksi kohti Ugandaa mentäessä kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi. Victorianjärven lähellä jokea ympäröivät viljelykset. Etiopiaan päin mentäessä kasvillisuus vaihtuu puoliaavikon pensaikosta metsiksi ja metsäisiksi ruohikkomaiksi. Ylängöillä lähellä joen alkulähdettä on pensaikkoa ja havumetsää. Papyruskaisla, josta valmistettiin papyrusta, oli aikoinaan yleinen etenkin suistossa, mutta se on nyt kadonnut suurimmasta osasta Egyptiä.
Ympäristöongelmat
Assuanin padon rakentamisella tavoiteltiin hyötyjä, mutta se on aiheuttanut myös haittoja. Vaikka se on lopettanut vaaralliset tulvat, samalla se on pysäyttänyt hedelmällisen lietteen tulon joen alajuoksulle. Sen seurauksena alajuoksun viljelyksillä joudutaan käyttämään keinolannoitteita. Lietteen tulon loppuminen on vaikuttanut pahimmin joen suistoon, jota eroosio nyt kuluttaa nopealla vauhdilla.
