Juovaskunkki, Haisunäätä
Skunkki eli juovaskunkki eli haisunäätä (Mephitis mephitis) on kaikkiruokainen haisunäätien heimoon kuuluva nisäkäslaji. Sitä esiintyy kaikkialla Pohjois-Amerikassa Meksikosta pohjoiseen.
Näköaisti on heikko, sen sijaan hajuaisti on erinomainen ja eläin löytää tiensä ruuan luokse pitkänkin matkan päästä. Kuullessaan mahdollisen vaaran lähestyvän se ensin jähmettyy häntä pystyssä arvioimaan tilannetta ja sitten pakenee. Eläimet ja ihmiset osaavat useimmiten jättää luonnonvaraiset haisunäädät rauhaan, mutta uteliaat ja aggressiiviset koirat saattavat joutua haisunäädän ruiskauttamiksi.
Haisunäätä on hidas ja kömpelö hämäräeläin. Aamuisin ja iltaisin se etsii ruuakseen hedelmiä, sieniä, pähkinöitä, marjoja, kukintoja, sekä hyönteisiä, toukkia, etanoita, munia, hiiriä ja haaskoja. Haisunäätä kaivaa etukäpäliensä kynsillä maasta muurahaisentoukkia ja muuta ruokaa. Auringon noustessa se vetäytyy suojapaikkaansa, joka on maakuoppa, rakennuksen tai kiven alus. Villinä elävät haisunäädät hakeutuvat usein asutuksen liepeille ruuanjätteiden ja puutarhojen houkuttamina. Urokset viihtyvät yksin, mutta useat naaraat saattavat jakaa yhteisen suojan.
Haisunäätä nukkuu suurimman osan talvesta. Sen karvattomat tassut ja heikon karvoituksen peittämä vatsapuoli ovat arkoja kylmälle.
Haisunäätä ei varsinaisesti ääntele juuri koskaan, paitsi paritteluaikana äänekkäästikin kirkuen ja muristen. Pennut ”sirkuttavat” emolleen. Joskus aikuiset eläimet saattavat tervehtiä toisiaan ystävällisellä ja hiljaisella, tosin kimeästi pärisevällä äänellä. Tyytymättömyyttä eläin ilmaisee tuhauttamalla ilmaa nenästään ja jännitystä rohisevalla hengityksellä.
Paritteluaika on helmi-maaliskuussa, ja 3–6 poikasta syntyy toukokuun alkupuolella n. 66 vuorokauden tiineyden jälkeenlähde?. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina, mutta jo musta-valkoraidallisina. Ne seuraavat emoaan koko kesän. Uros saattaa kohdatessaan tappaa omatkin poikasensa.
