Vuorisorsa (Hymenolaimus malacorhynchos) on harvinainen sorsalintu, joka on Uudessa-Seelannissa kotoperäinen laji. Se on sukunsa ainoa laji.
Hä
HämäräLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Pu
PuolivesieläimetVe
VesilinnutEs
Esiyksilölliset eläimetSa
Saarella endeemisetLu
LuonnonvarainenMa
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaVuorisorsa kasvaa 53 cm pitkäksi, Koiras painaa kilon, naaras noin 800 grammaa. Sen höyhenpeite on siniharmaa, rinnassa on ruosteenruskea alue. Silmät ovat keltaiset, nokka vaaleanharmaa. Linnun taistellessa, tai säikähtäessä, nokan epiteelin verenvirtaus lisääntyy reilusti, jolloin nokan väritys muuttuu vaalean pinkiksi. Nuorten yksilöiden nokka ja silmät ovat tummanharmaat.
Vuorisorsan pääasiallinen ravinto koostuu makean veden selkärangattomista.
Sorsat ovat yksiavioisia ja vahvasti reviiriään puolustavia. Pohjoissaarella pesintä tapahtuu elokuun tienoilla, poikasten syntyessä syyskuun lopulla. Eteläsaarella lisääntyminen tapahtuu noin kolme viikkoa Pohjoissaarta jäljessä. Pesä rakennetaan joen varrelle kallionkoloihin, kaatuneiden puiden alle tai tiheän aluskasvillisuuden sekaan. Parista naaras hautoo munia, uroksen pysyessä pesän läheisyydessä. Munia munitaan keskimäärin viisi-kuusi kappaletta, hautomisaika on noin 33–35 päivää. Molemmat, naaras ja uros, vahtivat poikasia 70–80 päivän ajan, jonka ajan sorsat viettävät kokonaan oman reviirinsä alueella.
Vuorisorsa oli aikaisemmin yleinen Uudessa Seelannissa. Nykyisin sen elinalue on pirstaloitunut. Kannan koon arvioidaan olevan 2000–3000 yksilöä. Suurimmat uhat muodostavat ei-luontaiset pedot, ensisijaisesti kärpät sekä kettukusut.