Keltajalkaviklo (Tringa flavipes) on Eurooppaan harvoin eksyvä keskikokoinen kahlaajalintu. Suomessa se on nähty seitsemän kertaa: vuonna 1978 Oulussa, toukokuussa 2006 Köyliössä, kesäkuussa 2008 Lempäälässä, toukokuussa 2009 Kokkolassa ja Lempäälässä, toukokuussa 2017 Lohjalla sekä toukokuussa 2020 Porissa. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Mi
MigraatioL
alkaaPituus on 24 cm, paino 50–110 g. Linnulla on pitkät keltaiset jalat ja pitkä ohut tumma suunnilleen pään pituinen nokka. Vartalo on harmaanruskea päältä ja vaalea alta, niskassa ja rinnassa on tummia raitoja. Pyrstö on valkoinen.
Pesii Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on 300 000–800 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Talvehtii Meksikonlahden rannalla ja Etelä-Amerikassa. Harhautuu joskus muuttomatkoillaan Eurooppaan.
Ruohostoiset niityt ja suot, harvapensaikkoiset avoimet metsät.
Liejussa elävät selkärangattomat, madot ja nilviäiset.
Pesä maassa esimerkiksi puun tyvellä tai pensaan suojassa, tavallisesti lähellä vettä. Munia on 3 tai 4 ja haudonta-aika on 22-23 vrk.